Takana hiukan normaalia rankempi pitkä viikonloppu. Maanantai iltaan asti sain suonensiäisesti antibioottia kolmasti päivässä. Kaikki pakkotahtisuus ylipäänsä vie mehut ilman ylimääräisiä sairastelujakin.. nyt on olo väsynyt, mutta toisaalta kyllä hyvinkin onnellinen, säikähdyksellä selvittiin ja nyt saa kotona parasta mahdollista “turpaterapiaa” yllin kyllin.
Voitin viikonlopun “lottoarvonnassa” ruusun jalkaani ja tulehdusarvot olivat yli 120, kuumeen huidellessa yli 40 asteen. Sinänsä on kyllä jännä juttu, miten toinen samassa taloudessa asuva sairastuu lähes samoin oirein parin tunnin viiveellä, eikä hänellä onneksi ollut ruusua. Voihan toki olla, että meillä oli pohjalla molemmilla sama sairaus, ja sen heikentämänä sain jalassa pitkään olleesta haavasta itselleni sen ruusun.
Täällä rannikolla on myös uimarantoja mennyt käyttökieltoon, myös se ranta jossa me olemme juuri olleet uimassa, on nyt uimakiellossa. Mene ja tiedä onko asiolla yhteyttä toisiinsa.
Vihdoin opasteet kunnossa
Pieni positiivinen toteamus vielä parjaamastani sairaanhoidonpäivystysasiasta, että vihdoin maanantai iltana, oli sairaalanmäen alapäähän laitettu selkeä plakaatti, missä luki, mistä ovesta pääsee sairaalaan sisään ja kulkutiet mäkeen oli tukittu täysin! Hyvä niin, sillä itse olin useamman kerran sydärin partaalla harhaillessani ympäri mäkiä, kun se käytössä oleva ovikin vaihtui viikonlopun aikana mäestä toiseen, enkä varmasti ollut ainut. Melkoinen rutistus sairaalle kävellä jo yksikin mäki ylös, itse jouduin kapuamaan sen kolmasti päivässä perjantai illan jälkeen.
Eläkevakuutusyhtiö ei petä odotuksia
Jotta tämä toipuminen ei olisi liian helppoa, niin autoni joutui pienen törmäyksen uhriksi ja joutuu nyt puskurin haljettua korjaamolle. Lisäksi eläkevakuutusyhtiö muisti minua kirjeellä, kuten odotinkin. Eläkevakuutusyhtiön vastine on päivätty 16.07.2021, eli minulla on nyt inan reilu viikko reagoida asiaan, jos katson sen aiheelliseksi.
Se mikä minua jaksaa näissä eläkevakuutusyhtiön vastineissa ihmetyttää, on se mikä tässäkin vastineessa paistaa esiin. He ovat yhdestä potilaskertomuksesta ottaneet irrallisia lauseita sieltä täältä, ja vetoavat, ettei ole mitään uutta, mikä antaisi aihetta muuttaa heidän päätöstään. Samalla he jättävät tyystin huomioimatta lääkärin B-lausunnon, jossa edelleen suositellaan täyttä työkyvyttömyseläkettä, lääkärin C-lausunnon, jossa kuvataan toimintakykyä, fysioterapeutin toimintakykyarvion, jossa kattava selvitys toimintakyvystä sekä niskan ja pään alueen kuvantamistulokset, joissa on kummassakin löydöksiä. Ilmeisesti siellä ei kukaan edes lue niitä papereita??
Eläkevakuutusyhtiön lääkäriksi 😉 ?
Jokin aika sitten tästä suivaantuneena ajattelin, että tuo on varmaan työ, mitä minäkin voisin tehdä, eläkevakuutusyhtiön lääkärinä. Jos ei ole väliä perehtyykö aineistoon ja aina voi vastata eläkepyyntöön, että “ok, sulla on ehkä nelirajaahalvaus, mutta sulla ei kuitenkaan oo mitään leikattavaa eikä ees kuolemanvakavaa sairautta, voit hyvin palata aiempaan työhösi siivoojaksi, etkä tarvitse mitään ammatillista kuntoutusta”. ( Tässä kappaleessa vahvasti sarkasmia, anteeksi! ).
Ajatteleinkin pyrkiä lääkikseen todistusvalinnalla, kunhan ensin nappaan pari ällää plakkariin, mutta lukion käyminen olisi tarkoittanut käytännössä tulojen menetystä. Tästä vaihtoehdosta oli käytännössä pakko luopua.
Nyt siis leuka rintaan ja nenä kohti uusia pettymyksiä ja vastineen teon pariin! Adiós!
Artikkelikuvassa: Vadelma, minä ja Justiina
Kuva: Heidi Rannikko