Mahdollisesti viimeinen kilierämme syntyi alkuvuodesta. Oma pukki oli jo luovutettu uuteen kotiin hieman aiemmin. Saimme kuitenkin vielä tälle keväälle muutaman potran kilin.
Vuohet on oikeasti aika hauskoja eläimiä. Ne on vähintään yhtä viisaita kuin koirat, ellei viisaampia. Ainakin siltä tuntuu.
Joka kevät tai kesä on eräs tuttavamme tullut ohimennen rapsuttelemaan eläimiämme. Tänä keväänä oli ensimmäinen vuosi, että hän ei enää voi kyläilemään tulla. Siitä se idea sitten lähti..
Meillä on kilit paljon käsiteltyjä ja ne ovat tottuneet olemaan muun muassa sylissä. Monet mahdolliset hoitotoimetkin ynnä muut sujuu helposti, kun kili rauhoittuu ihmisen syliin. Siitä oli tässäkin “tempauksessa” hyötyä.
Palvelutalovierailu
Otimme niin sanotusti “kilit kainaloon” ja lähdimme moikkaamaan tuttavaamme palvelutaloon!
Kävimme yhdessä Riitan ja kilien kanssa pikavisiitillä tervehtimässä palvelukodin asukkaita. Kilit kulkivat tyytyväisinä “taksin kyydissä” sylissä. Syli oli turvallinen paikka katsella uudenlaista ympäristöä. Aluksi heitä vähän jännitti, mutta melko pian alkoi rapsutukset viedä voiton ja selvästi vierailuhetkestä nautittiinkin.
Yksi lisäkokemus
Kotiin päästyä, he olisivat myös halunneet heti uudelleen reissunpäälle autoon – eli retki oli heillekin mitä ilmeisemmin mieluisa. Nyt kilit ovat yhtä kokemusta rikkaampia.
Reissun aikana ehdin kuulla monta vuohitarinaa menneisyydestä. Totesinkin, että vuohet ovat nykypäivänä melko samanlaisia, oman elämänsä “Seppoja”. Meidän vuohemme ovat onneksi olleet paljon rauhallisempia, kuin tosielämän somejulkkisvuohi Seppo 🙂
Kuvat: Sara Tuomialho