Kevät tulee kohisten! Tänään oli vihdoin ihana aurinkoinen, lämmin päivä! Tuntuu siltä, että aina on joko kovasti paljon pakkasta tai sitten sataa. Ehkä masentavimpia ilmoja mitä tiedän.
“Vanhemmiten” olen tullut “sokeriseksi”, enkä sietäisi vesisadetta ollenkaan – vaikka olisin sisällä lämpimässä ja kuivassa itse. Johtuu osin ehkä siitä, että jostain kumman syystä nivelet särkevät matalapaineella eli sadekelillä ihan hillittömästi! Tuntuu siltä, kuin joku suorastaan “järsisi” nivelpintoja.
Jäätiköistä eroon
Lämmön ja niiden pahuksen sateiden seurauksena alkaa onneksi jäätikötkin sulaa! Tässä kuvassa on autot liikuntaesteisten pysäköintipaikalla ja koko alue aivan peli jäässä!
Tänä talvena hankinkin lopulta omaan autoon hiekkasäkin, joka on kulkenut uskollisesti mukana. Hiekkasäkistä voin varistella hiekkaa eteeni ollessani asioilla. Liukastumiset on vähentyneet näin toimien merkittävästi.
Päivittäinen kahvilahetki
Servettiä lukiessa mietin, että tosiaan onko aina aikaa tärkeille asioille, kuten rakkaille, yhteisille hetkille ja rentoutumiselle? Ei sitä loppupeleissä taida koskaan olla riittävästi!
Ainakin itsestä, aivan liian monta läheistä menettäneenä tuntuu siltä, että koskaan ei ole katunut aikaa, mitä on viettänyt heidän kanssaan, vaan katuu sitä aikaa kun ei ole “ehtinyt” viettää aikaa heidän kanssansa. Aina olisi voinut tehdä enemmän, välittää enemmän, auttaa enemmän, olla tukena enemmän…
Syyllistämisen suo on niin kovin upottava ja on koitettava vaan pysyä realiteeteissa. Yksi lempilausahduksistani onki ” Sinä riität, riität sellaisena kuin olet!”.
Jääkarhu uuteen kotiin
Meille muutti ihana pehmeä jääkarhupehmo päivän päätteeksi! Kotiin tulon jälkeen huomasin itsekin, että se on oikein ihanan muhkea ja pehmeä! Siitä saisi itselleen äärimmäisen mukavan tyynyn! Pitäisi ehkä käydä hankkimassa itselle oma. Tätä kappaletta ei äidille taideta luovuttaa.
Artikkelikuva: Sara Tuomialho