Vajaa pari vuotta sitten tuli kuluneeksi 20-vuotta siitä, kun suomenhevostamma Pokku muutti elämääni jouluaattona. Ollaan saatu elää molempien nuoresta aikuisuudesta alkaen yhteistä polkua eteenpäin, hyvin tiiviisti.
Alkuun Pokku aiheutti meille hieman ylimääräisen työrupeaman… Pokkulla kun on erinomainen ponnistuskyky. Hän hyppää 120senttiä paikoiltaan ja 150 sentistä menee vielä vauhdilla ylitse. Jouduimme suorittamaan aidankorotusprojektin, sillä aitauksemme oli lähinnä 140 senttiä korkeilla aidoilla varustettuja.
Pokkun nimi muuten lausutaan ja kirjoitetaan kaikissa muodoissaan kahdella koolla. Pokku, Pokkulle, Pokkun, Pokkulla ja niin edelleen. Näin toimitaan meillä kaikkien kaksoiskonsonanttinimisten hevosten nimien suhteen, kuten esimerkiksi Jokken.
Tämä siksi, että jos tallissa on Poku ja Pokku, on ollut vaan helpompaa taivuttaa toisenhevosen nimi niin sanotusti normaalisti nimien taivussääntöjen mukaan, ja toinen lausua aina tupla k:lla, eikä siten mene koskaan puheessakaan hevoset sekaisin. Ja siitä se on sitten jäänyt käytännöksi kaikkien tuplakonsonantti nimien taivutukseen.
Pokku on tehnyt pitkän elämäntyön opetushevosena. Parhaimmillaan Pokku on kaikenlaisessa hevosavusteisessa toiminnassa sekä maastoretkillä. Hänen tasaisessa kyydissään pysyisi jopa täysi vesilasi läikkymättä ratsastajan kädessä koko maastoretken ajan.
Pokku on hyvin monipuolinen ja toimii myös kärryjen edessä ja vetää kuormaa ihan mielellään. Pokku on ollut erilaisissa tilaisuuksissa vetämässä kärryjä, sekä toiminut erilaisissa pienissä näytöksissä, muun muassa tiputanssiesityksessä, jossa hänen tehtävänään oli seisoa paikallaan, kun selässä tiputanssia tanssii tipuksi pukeutunut nuori ihminen. Pokku myös rakastaa uimista.
Pokku on käynyt kahdesti luovuttamassa verta Helsigin yliopistollisessa eläinsairaalassa.
Pokku on elämänsä aikana saanut kaksi ihanaa tammavarsaa Lauhan sekä Ainon.
Juuri äsken Pokku oli vielä 3-vuotias nuori hevosenalku ja nyt Pokku täytti jo 25-vuotta! Eläinten synttäripäivistä sitä aina tulee pohtineeksi… miten “vanha” sitä itse jo onkaan!