Tänä jouluna kävin ensi kertaa sitten korona-ajan viemässä läheisten haudoille kynttilän. Matka parkkipaikalta haudoille vaan tuntuu niin kovin pitkältä.. ja hankalalta.
Haasteita matkalla olikin, olisi pitänyt ottaa mukaan ensinnäkin taskulamppu, sillä hautausmaan perällä ei ollut valoja. Jo oikean hautarivinlöytäminen oli haastavaa, kun näkyvyys oli aikalailla pimeän aikaan nolla.
Hautausmaalla kulki lumihangessa kapeita polkuja hautarivien päähän. Heti polun ulkopuolella oli upottava hanki, joka teki kyynärvauvoilla kävelyn todella mielenkiintoiseksi. Kyynärsauvaan ei oikein voinut varata, koska et tiennyt, miten syvälle tällä kertaa tuki uppoaa.
Kynttilät luo tunnelmaa
Hautausmaalla oli kyllä todella kaunista kynttilöiden loistaessa pimenevässä illassa.
Itse koitan vaalia ajatusta, että ajatus on tärkein. Vaikkei kynttilää syystä tai toisesta vie haudalle, se ei tarkoita sitä, ettei välittäisi edesmenneistä läheisistä.
Jouluaatto
Itse jouluaatto vietettiin myös sikäli historiallisissa merkeissä, sillä se oli ensimmäinen jouluaatto ikinä, minkä kaikki paikallaolijat viettivät muualla kuin Raumalla. Söimme joulun antimia Turussa lähes keskustan ytimessä.
Myös joulu menu oli meille historiallinen, sillä oli ensimmäinen joulu, ettei meillä ollut ollenkaan joulukinkkua, maksa-, eikä lihamakaronilaatikkoa tarjolla, mutta hyvin pärjäsimme ilman niitäkin. Lihamakaronilaatikko on kuulunut perheemme jouluruokiin aina, vaikkei se niin perinteinen jouluruoka ole muuten. Ihan siksi, että olemme ehkä olleet hieman ruokakriittisiä perinteisten jouluruokien suhteen…
Operaatio joulusydän
Meillä on tyttären kanssa ollut marras-joulukuun vaiheesta alkaen salainen operaatio, joka nimettiin “Operaatio joulusydämeksi”, jotta voimme muiden kuullen puhua aiheesta, mainitsematta ääneen itse asiaa. Näin siksi, että tyttäreni ehdottomasti halusi antaa tuotokset yllätyksenä itse valitsemilleen ihmisille.
Koska tämä oli meillä ainakin niin iso askarteluhitti, jaan vinkin myös muille. Silläkin uhalla, että jonkun muunkin koti saattaa kohta näyttää joulupukin askartelupajalta.
Meillä nimittäin oli alle viikossa yksi huone “lähes täynnä” operaatio joulusydämen tuotoksia. Kaikkiaan niitä tehtiin 20 kappaletta.
Se, mikä oli ilahduttavaa nähdä, että lapsen elämään on niin moni ihminen tehnyt jollain tavalla vaikutuksen, koska hän itse halusi näille valitsemilleen ihmisille nämä tuotokset valmistaa, sekä itse henkilökohtaisesti ne heille toimittaa.
Sitä en tiedä kenen on ollut alkuperäinen askarteluidea, netistä oli kuva ukoista jossain vaiheessa pongattu ja ulkomuistista lähdettiin toteuttamaan ensimmäistä ukkoa. Aika pian meillä lähdettiin tuunaamaan näitä tuotoksia omannäköiseksi.
Askaratelua varten tarvitset:
* WC harjasetin ( tuunasimme myös toisen vaihtoehdon tiskiharhan kera)
* Kaksi rullaa wc paperia
* Kaksi silmää
* Oranssia pahvia, tarraa tms “porkkanaksi”
* Suuta varten oman valinnan mukaan, pahvia, paksuhkoa lankaa tms.
* Karkkikävelykepin
*Rätti/ mikrokuituliina tms, jos haluaa ukolle essun
* Ukon päähinettä varten esim. pahvia
* Pakettinarua tms.
*Ripauksen luovuutta
Artikkelikuva napattu kauppareissulla.