Suunnitelmissani oli käydä pitkästä aikaa aamupäivällä tallilla heppajuttujen ohjailujen parissa, sen jälkeen pulahtaa uimaan ja loppuiltapäivä ja ilta viettää kotona lepäillen ja kaikenlaisia pieniä rästihommia siinä ohessa askarrellen.
Alkuun kiireetön päivän ohjelma lähtikin rullaamaan suunnitelmien mukaan. Tallille on aina mukava mennä, koska siellä ihan jokainen saa olla oma itsensä.
Muuni menossa mukana
Hain Muuni- nimisen islanninhevosen tarhasta ja ratsastaja harjaili hänet äitinsä kanssa valmiiksi.
Aluksi taluttelimme Muunia ratsastajan kanssa yhdessä. Tämän jälkeen ratsukko muun muassa pujotteli käynnissä puomeista tehtyä “labyrinttiä” läpi. Ratsukko suoriutui tehtävistään mallikkaasti.
Selkärajoite huomioon
En kovin usein nykyään enää ohjaile hevostoimintoja, koska talliympäristössä turvallisuusajattelun pitää aina korostua. Tallilla on aina yhtenä elementtinä hevonen – joka on iso eläin, vaikka olisi “kuinka pieni”.
Tämän vuoksi pitää itse huomioida tarkkaan oman selän tilanne aina ennen minkään tallitoiminnan suunnittelua tai toteuttamista ja pitää päivien pituus oman selän kestävyyden mittaisina. Selkäoire itsellä ainakin antaa aina ennakkovaroituksia hyvissä ajoin siitä, koska on syytä levätä, eikä kävellä.
Myös avustajan tarvittava käyttö on suunniteltava niin sanottua “täysin tervettä” henkilöä paremmin. Oman avustajan käyttömahdollisuus työtehtävissä aiempaa kattavammin merkittävästi lisäisi myös omaa työskentelymahdollisuutta esimerkiksi hevostaitojen käytännön opetuksen parissa.
Omalle mielelle kaikenlainen tallitoiminta on kyllä “parasta”, sillä on aina aivan yhtä ihanaa huomata miten ratsastajat voi saada yhdessä hevosen kanssa onnistumisen kokemuksia. Samalla näkee sen, miten paljon hevonen eläimenä voi antaa ihmiselle, niin ohjaajalle ja ratsastajalle sekä välillisesti myös ratsastajien lähipiireille.
Iltasuunnitelmat uusiksi
Tämän jälkeen alkoikin päivän suunniteltu baletti mennä sekaisin. Meillä on sellainen ihana riesa, kuin äitini vanha asunto, mitä kukaan ei vielä ole halunnut ihan omaksi uudeksi kodikseen.
“Perintöasunto” kuulostaa paljon hohdokkaammalta ajatukselta mitä se todellisuudessa onkaan, sillä olen huomannut, että siitä on kovin paljon vaivaa – etenkin kun kyseessä on hieman iäkkäämpi asunto.
Jääkaapin metsästykseen
Asunnon jääkaappi oli yllättäen sanonut sopimuksensa irti. Luulin, että uuden jääkaapin saa lähes “tuosta vain”, kun netistä sellaisen sellaisen tilaa ja sopii asennuksen, sekä vanhan kaapin poisviennin.
Tilaus ja toimitus oli toki aivan mahdollinen vaihtoehto, mutta varmoja toimitusaikoja lupailtiin aikaisintaan lähes parin viikon päähän! Toisaalta olisi saanut hieman nopeamman toimituksen, mutta jääkaappi olisi ollut eri kokoinen, mitä kaapille sopiva aukko. Ylipäätään vanhan jääkaapin kokoisia kaappeja ei oikein tuntunut olevan markkinoilla.
Joissain paikoissa oli kaappien hinnat muita tähtitieteellisempiä, lähes tuplahintaisia muihin nähden – toimitusaikoja ei niistä edes lopulta tiedusteltu.
Jalkautuminen asioille
Illalle suunnitellun lepäilyn ja mukavien iltapuhteiden puuhastelun sijaan, löysin lopulta itseni “säntäilemästä” kaupasta sopivaa jääkaappia etsien. Madollisesti sopiva kaappi löytyi, sille saatiin järjestettyä muuta kautta kuljetus. Illalla siihen aikaan kun kuvittelin olleeni jo tunteja peiton alla, olinkin asunnolle viemässä uutta jääkaappia.
Itselle onneksi lankesi lopulta vain “työnjohdon” rooli, sillä paikalla oli sen verran reipasta miestyövoimaa, että kaappi eteni sisälle rivakasti. Olinkin hieman ollut jo huolissani siitä, jos joudun itse raahaamaan suurta jääkaappia asuntoon – se on asia, mikä ei ehkä olisi päätynyt aivan optimaaliseen suoritukseen…
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja itselläni illalla takki aivan tyhjä ! No, tulee joku toinen kerta sitten toivottavasti levättyä tämänkin illan edestä!
Tallikuvat kuvattu Ratsastuskeskus Baldurista.
Hevoskuvat: Piritta Kuusikkoma