Kaksi bloggauskuukautta kului taas valtavan hurjaa vauhtia! Ylipäänsä viimeiset pari kuukautta on ollut melkoista turbulenssia, eikä loppukuussa kylään tullut influenssa ollenkaan turbulenssia vähentänyt. Päinvastoin.
Etänä
Hiukan puolikuntoisena yhä jatketaan eteenpäin, mutta muun muassa etäily on mahdollistanut melko paljon kaikenlaista sairastelusta huolimatta.
Toki sairastamisellekin pitää antaa aikansa, mutta itse tykkään myös siitä, ettei tarvitse koko sairasaikaa käyttää “sairaudesta murehtimiseen”. Monilla pienehköillä työjutuillakin saa kivasti ajatuksia hetkeksi ihan muualle – kun tekee vain sen mitä oikeasti jaksaa, ei enempää.
Sujuvasti on tässä muun muassa työn ohessa poikettu sydänfilmissä, keuhkokuvassa, pötkötelty eristyksessä ja vietetty aikaa kaikenlaisessa sellaisessa “oheistoiminnossa”, mitkä ei kuuluneet maaliskuisiin suunnitelmiini. Keuhkokuumetta nyt ei onneksi ainakaan vielä saatu arvonnassa influenssan jälkitaudiksi.
Etänä työskennellessä muiden ihmisten parissa, ovat he kuitenkin turvassa tartunnalta! Etäilyn ehdottomia hyötyjä on se, että voit osallistua, jos vointi sallii, aiheuttamatta muille vaaraa!
Synttärijuhlaa
Nyt meillä vietetään Pimu-koiran 15-vuotisjuhlia! Vanhoissa koirissa on niin valtavan suuri viisaus! Pyrin nauttimaan ja kiittämään jokaisesta päivästä, mitä koiravanhus vielä saa elää elinvoimaisena ja pirteänä.
Kiitos
Minä jälleen kiitän, kuittaan ja kumarran, että sain jakaa kanssanne palan matkastani! Minut tavoittaa LinkedIn:stä. Toivon jokaiselle mitä parhaita kuluvaa vuotta, ihanaa kesää ja muista, sinä riität! Riität just sellaisena kuin olet!
Minä pyrin pitämään lipun korkealla ja tavoittelen vuohieni elämänfilosofiaa, joka tiivistyy muutamaan vakaaseen pääperiaatteeseen. Pyritään sopivan korkealle, syödään riittävästi, muistetaan märehtiä, vietetään yleisesti elämää rennon leppoisasti, mutta ehdottomasti tartutaan tilaisuuteen ja pidetään omia sekä läheisten puolia!
Lumi-vuohi lempipaikallaan!
Tommy Tabermanin runoja ja sanoja lainaten:
“Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.”
“Yksikään unelma ei milloinkaan halua jäädä unelmaksi.”
Maria
Artikkelikuvan askartelut : Sara Tuomialho