Blogilinjalla: Maria

Etätyöstä ihmisten ilmoille

Viimeinen vuosi on mennyt kuin siivillä. Olen uppoutunut muun muassa mielenkiintoisiin työtehtäviin – siinä määrin kuin uppoutuminen omaa vointia kuunnellen on ollut mahdollista. Ajan kuluminen tuntuu ihan hullulta, päivät menee niin hurjaa vauhtia, että ei itse meinaa pysyä perässä. Aina on myöhäinen ilta!

Historiallinen helmikuu

Helmikuun alussa tapahtui jotain hyvin historiallista oman etätyöurani aikana. Olen visusti viettänyt työpäiväni päätteen takana kotikaupungissa tai sen liepeillä, mutta nyt tuli niin mielenkiintoinen työprojekti eteen, että minäkin ryömin kolostani maailmalle! Suuntasin “Kinderilläni” Helsinkiin!

Matka oli äärimmäisen “mielenkiintoinen”, lähinnä kauhistuttava. Raumalta lähes Turkuun asti oli valtatie aivan peilijäässä. Autoletkat matelivat melko rauhallisesti eteenpäin. Olisin kääntynyt alkumatkasta jo takaisin – jos olisin uskaltanut hiljentää vauhtia, pelkäämättä, että suistun tieltä, tai sitä, että joku ajaa pienen autoni päälle…

Pienellä autollani on nimi, hän tosiaan on “Kinderi”. Nimensä auto on saanut sen vuoksi, kun etenkin talvikeleillä ajellessa pienellä kevyellä autolla, on sellainen olo, kuin laskettelisi liukasta mäkeä alas pääsiäismunan puolikkaalla.. Tuntuu siltä, että mennään “sinne minne tuuli kuljettaa”.

Kuvat navigoinnin apuna

Autolla ajaessa navigaattorin käyttö on aiemmin ollut kohtuu helppoa. Nykyinen navigaattorini usein puhuu ilmansuunnilla, kuten “käänny seuraavasta kiertoliittymästä luoteeseen”… Olen miettinyt pitääkö autoon hankkia kompassi kojelaudalle, jotta voi kohtuullisesti löytää perille? Ei oma suuntavaistoni liikkuvassa autossa kerro sitä, mihin ilmansuuntaan ollaan milloinkin menossa. Onneksi autolla on kuitenkin helppo sohlata edes takaisin, kun voi istua vain kyydissä.

Nuolten avulla muistaa, mihin pitää mistäkin risteyksestä kääntyä.

Kävellen se on ihan toinen juttu, kun omat askeleet pitää optimoida jaksamisen mukaan, jotta pääsee mahdollisesti myös takaisin. Taksinkin soittaminen  on helpompaa, jos on kuva osoitteesta.

Aiemmin kuljin navigaattorin mukaan myös kaupungissa, mutta nyt olen eksymisen ja edestakaisen kulun minimoimiseksi alkanut ottaa kuvia kulkureitistä. Ne on vaan muistettava ottaa siihen suuntaan, mihin aikoo palata.. jotta löytää takaisin haluamaansa paikkaan.

 

Loppuvuodesta 2023 “kaappasin” Paikka-auki instatilin, josta Instan käyttäjät pääsee kurkistamaan siihen, mitä töitä olen päässyt viimeisen vuoden aikana muun muassa tekemään Erilaisten oppijoiden liitossa.