Yksi elämän perustarpeista on syöminen, mutta joskus sekin tuntuu vain kovin hankalalta, etenkin, jos haluaisi syödä ihan niin sanottua “kunnon ruokaa”.
Itse alusta loppuun tehtynä olisi helppo toteuttaa ruokavalio, kun osaa jo välttää sudenkuopat… joita omalla kohdallan on maitoproteiini sekä kihti– ja sappiruokavaliot lisäksi comboon tulossa mukaan sydänystävällinen ruokavalio.
Ruokavaliorajoitteet aiheuttaa haasteita
Niin ihanaa kun olisi välillä syödä jonkun muun tekemää ruokaa… saa ajatuskin verenpaineet nousemaan kauhusta kaakkoon. Ei näet ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen tietämättäni vahingossa syönyt valmiissa pöydässä esimerkiksi broilerinnahkaa tai kurkkua, niitä mitä ilmeisemmin pystyy ruokaan jemmaamaan mitä mielenkiintoisemmissa muodossa. Maidonkin moni vaan vaihtaa laktoosittomaksi, vaikka eihän sokerin poisto maidosta sen proteiineja poista.
Sittenpä sitä kärsitään, joko polttavasta läpi oikean kylkikaaren palavasta sappikivusta, koko mahaa kouristelevasta kaksin kerroin pakottavasta maitoproteiiniallergiasta tai jonkin nivelen äkillisestä tulehduksesta kihtikohtauksen vuoksi. Jopa ammattikeittiöt ihan laitoksissa voi tuoda sappipotilaan eteen ruokaa, jossa on kurkkua. Uutta ateriaa on turha ollut aina odotella, seuraava ruoka on kuulemma sitten kuitenkin joidenkin tuntien kuluttua.
Kun fysiikka ei kestä kokkausta
Se onkin sitten asia erikseen, mitä itsetehtyä ruokaa voi loppupeleissä syödä, koska jos hellan äärellä ei voi seisoa, eikä uuniin pääse kumartumaan. Keittiönmuutostöitä olen kerran hakenut vammaispalvelulain puitteissa, mutta niitä ei myönnetty.
Joku ajattelee, ettei se iso homma ole hakea sitä uusiksi, mutta kyllä toimintaterapeutin ajan sopimiseen, kotikäyntiin ja hakemuksen rustaamiseen voi helposti vierähtää elämästä vaikka se viikko tai pari, koska käytät kaikki “ylimääräiset” energiasi siihen, ja mahdollisesti, ehkä jopa todennäköisesti teet koko asian taas turhaan.
Sen verran itseäni sain kuitenkin armahdettua, että otin käyttöön keittiön tasolle nostettavan hellan, jonka sain lahjaksi, se toki peittää lähes koko työtason keittiössä, mutta siitä viis, ompahan sentään uuni.
Henkilökohtainen avustajahan ei saa tehdä ruokaa asiakkaalle. Tästä sain ihan kirjallisen päätöksen, että avustaja ei saa tehdä ruokaa avustettavan puolesta. Avustajan pitäisi tehdä ruoka avustettavan kanssa. Pelkkä muutaman ruokakikkareen pillkominen itse, läsnäolo ja myötätunto avustettavalta siihen riitä.
Siispä ruoka pitää tehdä sitten itse, siitä viis, että seisomaan et pysty, etkä istumaan, eikä työvälineet välttämättä pysy aina kädessä. Sekään ei vielä minua ole latistanut että vaikka joskus saat ruuan uuniin, et saa sitä sieltä pois, ainakaan ajoissa. Palovammoiltakaan omissa käsissä ei ole aina uuniin vuoan sujauttamisesta selvitty, onneksi toistaiseksi pärjätty vähin vaurioin.
Helppoa ruokaa – mitä se on?
Mikä sitten on sitä helposti valmistettavaa ruokaa? Moni varmasti ajattelee, että purkkihernekeitto, mutta sekin pitää pystyä kaapimaan purkista sekä hämmentämään veden sekaan.
Helpoimmillaan pääsee uuniruokien kanssa, kaikesta huolimatta. Tänään syötiin karjalanpaistia muussilla a’la Maria, se oli hyvää, vaikka ulkonäkö ei makuhermoja kutkuttele.
Karjalanpaisti muussilla a’la Maria
Tarvitset uunivuoan tms. uunin kestävän astian, johon ainekset mahtuu.
Lisää joukkoon:
Karjanpaistilihat
Sipuli ( valmiiksi kuorittu tai paloteltu )
Porkkanaa /muita juureksia ( paloina, itse yleensä suosin jotain valmista vihannessekoitus pussia )
Pippureita
Katajanmarjoja
Basilikan oksa lehtineen
Suolaa
Laakerinlehtiä
Vettä sen verran, että koko setti vuoan sisällä peittyy
Ja koko setti uuniin, ensin itse laitan 250 asteeseen, koska uunini on vähän “laiska”, tiedän monen muun käyttävän hieman alhaisempaa alkulämpöä.
Kun muistaa… alle tunnin sisään, laske lämpörilaa. Itse yleensä pistän 100 asteeseen, jolloin vältän ruuan suurimman hiiltymisen..
Pata saattaa porista uunissa vuorokaudenkin… välillä lisään vettä – jos muistan. Folio padan päällä pelastaa myös joskus, jos sattuu koko homma “unohtumaan” uuniin.
Uunista ulos ottaessa, perunamuussijauhetta keitinliemeen, sinne kaiken sekaan.
Sitten viimeistelen homman ketsupilla. Kaamealta näyttää, mutta hyvää on!
Pieni pisto sydämessä
Tunsin kyllä pienen piston sydämessäni helppoa ruokaohjetta tehdessäni, kun lempparikokkini Kape Aihinen sanoi aiemmin viihde24 artikkelissa että vihaa “helppoa ja nopeaa ruuanlaittoa”.
Itse pitäisin kyllä epähelposti tehdystä ruuasta.. mutta jäin miettimään voiko ajatella niin, että kun ruuan teko on liian vaikeaa jo fyysisten rajoitteiden vuoksi, onko se riittävän ei-helposti tehtyä ruokaa.. Toki, eihän se kokkaajan fyysinen kärsimys ruuan makua paranna.
Olen tietysti myös töitä vailla ja Kelan sekä eläkevakuutusyhtiön mielestä hyvinkin työkykyinen, että voisin kyllä lähteä ideoimaan formaattia miten tehdä gourme ruokaa, kun siihen ei oikein pysty, tai ehkä ennemmin, miten tehdä hyvää ja hienoa ruokaa rajoitteista huolimatta.
Ps. Eikä pidä ajatella, että kritisoin huippukokin lausumaa. Itse pidän ja arvostan sitä, että asiat sanotaan kuten ne on omasta mielestä!
Pps. Mukavaa unikeon päivää kaikille!
Itse olen ollut melkoinen unikeko viimeiset puolitoista viikkoa toipilasaikaa viettäessä. Voisin vain nukkua kellon ympäri päivästä toiseen, jos se olisi mahdollista. Ikäänkuin olisin talviunilla vähän väärään aikaan vuodesta.