On aika jälleen sanoa kaikille lukijoille heipat! Kiitos kun sain jäälleen pyörähtää täällä jakamassa ajatuksia arjesta.
Toivon kaikille oikein mukavaa ja entistä parempaa kevättä! Rauhaa, rakkautta ja hyvää tahtoa mielellään koko maailmaan! Sekä ihan parasta vuodenalkua just sulle!
Minä jatkan kulkua tavallaan paikallaan…. odottaen samalla, että elämä nykäisee johonkin uuteen, mielenkiintoiseen suntaan.
Vastineiden vääntöä
Jatkan vastineiden vääntöä edelleen eläkevakuutusyhtiön kanssa, nyt jo yli kolmatta vuotta putkeen! Aloitimme tämän “kirjeenvaihdon” elokuussa vuonna 2019, eikä loppua vielä näy.
Jatkan myös Kelan kanssa vastaavaa “kirjeenvaihtoa” sairaslomaoikeudesta.. Kela kun pysyy kannassaan, että olen liian sairas kuntoutettavaksi, mutta liian terve sairaslomalle!
Toiveikkaana ja toisaalta kauhuissani odotan vakutuusoikeuden päätöstä! Sillä mikäli sieltä ei tule oikeellista päätöstä tilanteeseen nähden, mikä on vaihtoehto ja kanava siitä eteenpäin?!?
Toivottavasti seuraavalla hallituskaudella näihin järjettömyyksiin tulisi jokin muutos. Jotta niillä ihmisillä, jotka putoavat tähän “väliin”, olisi joku niin sanottu paikka elämässä ja toimeentulossa!
Koulukyytipalveluna
Lisäksi jatkan arkea koulukyytipalveluna arkipäivästä toiseen, toivoen, että tähänkin tulisi jokin muu ratkaisu.
Mutta niin kauan, kun ei taksipalveluja voi käyttää sillä varmuudella, että alaikäiselle lapselle järjestyisi kyyti sovitusti edes joskus, on itse koitettava urakasta jotenkin suoriutua.
Avustajakoirajonossa?
Toivon saavani pysyä myös avustajakoirajonossa. Olen mennyt avustajakoira jonoon seitsemän vuotta sitten.
Aiemmin avustajakoirat tulivat invalidiliiton kautta, mutta nyt koirat jatkossa tulevat hyvinvointialueiden kautta. Eikä ole vielä mitään tietoa siitä, millä perustein avustajakoiraan on mahdollisuus ja onko riskinsä menettää paikkansa jonossa.. jossa on jo kohta lähes vuosikymmenen avustajakoiraa jonottanut..
Meille kaikille avustajakoiraa odottaville tulee ehkä lisätietoa sitten, kun Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -opas joskus valmistuu.
Siinä opuksessa pitäisi olla ohjeet, joiden perusteella koiria tullaan luovuttamaan. ( Invalidiliitto).
Toivotaan, ettei kukaan koiraa jonottanut ole kuitenkaan joutunut tekemään sitä turhaan!
Etäkonttorissa
Todennäköisesti seuraavat vajaat kaksi vuotta jatkan työskentelyä etäkonttorissani, koska yleensä en päivisin ehdi kotiin asti koulukyytien välissä.
Etäkonttoreissa on se hyvä puoli, että paikkaa voi vaihtaa, jos maisemat alkaa kyllästyttää..
Eikä etäkonttorissakaan yleensä tarvitse olla yksin!
Seuraa tarjolla, halusit tai et!
Muutosten tuulia
Paikallaan junnaamisen lisäksi on elämässä muutoksen tuulia.
Talli tyhjenee hevosista kiihtyvää vauhtia. Vanhimpia hevosia on jouduttu päästämään “ikivihreille laitumille laukkaamaan”, eli jouduttu muun muassa vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi lopettamaan. Nuorempia poneja lähti juuri viikonloppuna uutta kotia kohti.
Ehkä jonain päivänä tiedän mitä sanonta “huoleton on hevoseton” tarkoittaa.
Todella, todella raskain mielin toisaalta olen tehnyt sen päätöksen, että en uutta omaa hevosta enää itselleni halua. Syy, miksen halua uutta omaa hevosta on se, että niistä luopuminen on niin suunnattoman kamalaa ja raskasta, suorastaan riipivää.
Onneksi elämässä usein huonoja päätöksiä voi muuttaa, eli voi jättää itselleen niin sanotun takaportin. Tarkoituksena on kuitenkin kokeilla, millaista olisi erilainen elämä, mitä nyt olen elänyt viimeiset kolme vuosikymmentä.
Minut löytää Linked-In:stä sekä Instasta, Hieman laiskasti somea päivittelen, mutta kontaktia saa siellä toki laittaa.
Kiitos kaikille lukijoille!
Maria
Lähde: Avustajakoira-asiassa, Invalidiliitto, henkilökohtainen tiedonanto 12.01.2023