Voihan haikeus! Tämä on nyt sitten viimeinen kirjoitukseni Blogilinjalla. Äkkiä on mennyt pari kuukautta. Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että sain tämän homman sekä erityisesti siitä, miksi tämän sain. Apurahan saaminen Luontoyhteysohjaajan koulutukseen mahdollisti osallistumiseni muutoin liian kalliisiin opintoihin. Osallistuminen lisäsi kuuluvuuden tunnetta sekä antoi minulle eväitä tulevaan. Koulutuksen ansiosta olen tavannut uusia ihania ihmisiä ja kulkenut syvemmälle omalla polullani, joka tuntuu kodilta. Koulutukseen osallistuminen syvensi itsetuntemustani sekä luontosuhdettani entisestään. Koulutuksen ansiosta maailmankuvani on avartunut yhä enemmän. Polulleni on myös tupsahtanut Reiki oikein ryminällä nimenomaan tämän koulutuksen ansiosta. Uskon, että tulevaisuudessa pystyn toteuttamaan rooliani luontoyhteysohjaajana entistä monipuolisemmin ja säännöllisemmin. Uudet ideat kypsyvät rauhassa sisimmässäni.
Kunhan vointini tästä vielä tasapainottuu ja saan kerättyä energiaa niin toivon, että pystyn toteuttamaan itseäni eri rooleissa. Minulla on valtavasti tietotaitoa monenmoisista asioista, joita voin hyödyntää tukeakseni niin itseäni kuin muita. Se, että voi todella olla läsnä ja myös muita varten vaatii ainakin omalla kohdallani sen, että minulla on riittävästi annettavaa ja, että elän omassa voimassani. Välillä olen jo pohdiskellut voisinko laittaa toiminimen pystyyn. On hauskaa leikitellä erilaisilla ajatuksilla ja vaihtoehdoilla. Pystyisin hyödyntämään ainakin kokemusasiantuntijan monipuolista osaamistani sekä käymääni Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus mielenterveyden tukena- koulutuksen antia ja mahdollisesti jossain kohtaa Reikiä. Lisäksi mindfulness ja muut menetelmät, joihin olen syvällisesti perehtynyt tuovat lisäulottuvuuksia. Koen voimavarana sen, että tarpeen vaatiessa kykenen olemaan läsnä hyvin syvällisesti ja kohtaamaan sekä itseni, että kanssaihmisen tästä läsnäolosta käsin. Enkä säikähdä voimakkaitakaan tunneilmaisuja.
Tuntuu ihanalta, että usko itseen on alkanut vahvistua. Muutoinkin koen, että olen pitkästä aikaa herännyt todella eloon. Tätä kirjoitusta kirjoitan Turun pääkirjastossa ja voi, miten mukavaa on olla täällä levollisessa tilassa ja kuitenkin ihmisten parissa. Olen kiitollinen siitä, että pääsen täällä Turussa ihmisten pariin helposti. Kirjasto on lisäksi ollut kauan yksiä lempipaikkojani. Tänään sain lisäksi kutsun uuden ystäväni syntymäpäiväjuhlille. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi saanut kutsun juhliin. Vaikka osallistuminen tapahtumaan, jossa on paljon uusia ihmisiä myös jännitää, enemmän olen silti innoissani ja otettu kutsusta. Huomenna olen taas menossa perjantaitansseihin, joka on se tietoisen tanssin tapahtuma. Kuin huomaamatta elämääni on alkanut rakentua yhteisällisyyttä, jota olen kaivannut niin kauan kuin muistan.
SINULLE LUKIJA
Toivon, että kirjoitukseni ovat antaneet sinulle juuri sitä, mitä olet ehkä kaivannut. Voi olla myös, että kirjoitukseni ovat herättäneet voimakkaita tunteita sekä antanut ajattelemisen aihetta tai uusia näkökulmia. Mitä ikinä oletkaan saanut niin kiitos sinulle, että olet lukenut, mitä olen kirjoittanut.
Sanat ovat voimallinen väline. Niillä saa aikaan helposti sekä rauhaa, että tuhoa ja kaikkea tältä väliltä. Itse blogin kirjoittajana olen halunnut tarttua kipeisiinkin aiheisiin ja tunnekokemuksiin huomioiden turvan. Koen tärkeänä, että esiin nostetaan asioita, jotka puhuttavat ja ovat mahdollisesti tabuja. Turvallisuussyistä en ole kirjoittanut kaikista aiheista, joista olin ajatellut. Olen halunnut suojella erityisesti itseäni tipahtamasta liian syviin vesiin ja tällä hetkellä tuskallisimpiin aiheisiin. Uppoudun kirjoittamiseen niin kokonaisvaltaisesti, että erityisen haastavista aiheista voin kirjoittaa vain ollessani todella vakaa. En myöskään kyennyt kirjoittamaan joka viikko kahta kirjoitusta kipujen ja jaksamisen rajallisuuden vuoksi. Olen ylpeä siitä etten pakottanut itseäni ylittämään rajojani vaan olin armollinen itseäni kohtaan. Tämä kaksi kuukautta on ollut ennen kaikkea matka omaan itseeni.
Kiitos, kiitos, kiitos!
Toivon Sinulle elämääsi kaikkea hyvää!
Iloa, turvaa, terveyttä, hyvinvointia, rauhaa ja levollisuutta.
Toivon Sinulle myös voimaa kestää ne asiat, jotka sinua kohtaavat!
Sydämellisesti, Lotta
Loppujen lopuksi vielä yksi lempirunoistani. 1200-luvulla eläneen Rumin, Jalāl ad-Dīn Muhammad Rūmī, runo:
