Matkani Tukilinjan blogin kirjoittajana alkaa olla loppusuoralla. Kyllä se niin vain on, että kirjoittaminen on vahva väline ihan jo omalle itselleenkin. Tämän parin kuukauden aikana olen kokenut valtavan määrän tapahtumia elämässäni. On ollut loppuja ja uusia alkuja sekä vanhan vahvistamista. On ollut niin fyysistä kuin psyykkistä tuskaa ja vastapainona iloa, keveyttä, helppoutta, selkeyttä ja rauhaa. Unettomuutta sekä ajoittain jopa täyspitkiä unia. Välillä turvan tunne oli kateissa, nyt se on alkanut vahvistua.
Olen ottanut tässä parin kuukauden aikana entistä enemmän vastuuta itse itsestäni. Tähän ovat pitkällä aikavälillä motivoineet mm. se etten ole saanut sellaista apua, jota todella tarvitsisin sekä se ettei ole ollut säännöllisesti juurikaan mahdollisuuksia tukeutua toisiin, sillä tavoin kuin, mitä tarvitsisin. Eli aika raskaat asiat ovat sysänneet eteenpäin tämän muutoksen. Toki tässä on vain osa. Eikä tämä tarkoita sitä, että olisin ihmeparantunut tai etten enää tarvitsisi oikeanlaista apua ja tukea. Tarve on yhä edelleen olemassa. Toinen puoli on se, että minulla on vahva sisäinen halu kantaa vastuuta itsestäni ja elämästäni. Olen pitkään voinut niin huonosti, että olin kadottanut uskon itseeni ja kykyyni pitää itsestäni huolta sekä luoton omaan voimaani. Voisi sanoa, että kovimman kautta olen nyt päätynyt tähän olotilaan, jossa juuri nyt olen.
Toivon että, sekä vanhat hyvinvointiani tukevat asiat, että uudet tuttavuudet kuten Reiki, ovat tukemassa minua ja auttamassa tyynemmän elämän saavuttamisessa. Jatkuvassa myrskyssä on kohtuu raskas kulkea eteenpäin. Toivon oppivani hiljalleen lisää rauhaa ja levollisuutta. Nämä kyvyt asustelevat jo minussa, kuten jokaisessa meistä. Uskon, että nämä lisääntyvät sitä mukaa, kun turvan tunteeni ja luottamukseni itseeni kasvavat. Kunhan jatkan valitsemallani polulla, pääsen kyllä eteenpäin.
Elämä on todellakin opintomatka!
TOIVOMUSLISTA
Minä toivon ihmisenä ja erityisesti monisairaana, kroonisesta kivusta ja mielenterveyden haasteista kärsivänä, potilaana, asiakkaana sekä kokemusasiantuntijana mm.seuraavia asioita:
Toivon, että…
- minut kohdataan ja minua kohdellaan ihmisenä. Potilas ja asiakas on ennen kaikkea ELÄVÄ, tunteva ja kokeva IHMINEN
- minut nähdään oman elämäni parhaana asiantuntijana
- minua hoidetaan ihmisenä, kokonaisuutena
- saisin oikea-aikaisesti oikeanlaista hoitoa. Hoitaminen väärillä toimilla, väärään aikaan tulee kalliiksi sillä tälläinen hoito harvoin auttaa. Oikea-aikainen ja oikeanlainen hoito sen sijaan olisi ennen kaikkea inhimillistä sekä myös kustannustehokasta ja uskoakseni tuloksellista.
- minulta kysytään asioita ja vastaukseni kuunnellaan
- minua ei yritetä parantaa väkisin ja väärillä menetelmillä
- ei yritettäisi parantaa sellaista, mikä ei ole sairaus vaan normaalia ja tervettä reagointia epäterveeseen asiaan ja/tai tilanteeseen
- minulle annetaan riittävästi tietoa eri hoitovaihtoehdoista
- minua ei lokeroitaisi ja kohdeltaisi sen mukaan. Esim.vaikka olen pyöreä, se ei tarkoita, että söisin, mitä sattuu tai etten liikkuisi ja huolehtisi hyvinvoinnistani.
- minulla olisi riittävästi rahaa sekä lääkkeisiin, että terveelliseen ruokaan, sillä minulle on tärkeää elää arvojeni mukaan ja pitää huolta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistani ja maapallon tilasta
- sekä harrastuksiin, jotka tukevat osallisuuttani ja hyvinvointiani vähentäen siten mm. tarvettani terveydenhuollon palveluille
- minun olisi mahdollista kulkea kesällä uikkareissa tai kevyemmällä vaatetuksella ilman, että minua tuijotetaan. Kehoni on kokenut kovia elämäni aikana ja se näkyy. Jokaisen keho on omanlaisensa ja olisi ihanaa, mikäli erilaisuus nähtäisiin tässäkin kohtaa rikkautena. En myöskään halua ja pysty ajelemaan ihokarvoja säännöllisesti. Toivonkin, että myös naiset saisivat elää rauhassa ihokarvojensa kanssa ilman häpeää ja/tai tuijotuksia
- olisi enemmän paikkoja ja harrastuksia, joihin voisin osallistua. Mikä tarkoittaa minun kohdallani sitä, että olisi mahdollisuus toimia ja olla omien voimavarojen sallimissa rajoissa. Paikkoja, joissa ei olisi liikaa aistiärsykkeitä yhdelle kertaa. Paikkoja ja tilaisuuksia, joissa kannustetaan kuuntelemaan omia rajojaan eikä ylittämään niitä. Paikkoja, jotka olisivat traumasensitiivisiä. Paikkoja, joissa ihmisten erilaisuus nähdään rikkautena
- kokemusasiantuntijuus nähtäisiin voimavarana sen sijaan, että se koettaisiin vaikkapa uhkana
- ”katteja” hyödynnettäisiin entistä laajemmin sote-palveluissa mm.ammattilaisen työparina
- ”katteja” arvostettaisiin enemmän
Luontoyhteysohjaajan roolissa toivon, että…
- maapalloa ja sillä olevaa elämää kunnioitettaisiin ja arvostettaisiin enemmän. Tämä Maa on miljardien elollisten olentojen koti ja siitä huolen pitäminen on elinehto meille jokaiselle
- elämä kodissamme olisi mahdollista vielä tulevaisuudessakin
- ne ihmiset, joiden luontoyhteys on syystä tai toisesta katkennut, löytäisivät sen uudelleen niin itsensä kuin luonnon vuoksi
- luonnon parantava, eheyttävä ja voimaannuttava voima nähtäisiin yhä laajemmin
- ymmärrettäisiin, että jokainen voi parantaa, hoivata ja auttaa luontoa voimaan paremmin
KIITOS, KIITOS, KIITOS!
Tässä siis minun hyvin suppea toivomuslistani nimenomaan rooleissa, jotka kerroin alkuun.
Sydämellisesti, Lotta
Ps. Yksi kirjoitus on vielä luvassa.
