Viime yönä sain huimat kolme tuntia unta ja olo on sen mukainen, Tärisyttää, itkettää, oksetttaa ja heikottaa. Olen kärsinyt eritasoisesta ja laatuisesta unettomuudesta lapsesta lähtien, joten mikään uusi ilmiö ei ole kyseessä. Tähän ei kuitenkaan totu. Tuntuu että olen samaan aikaan sekä yli- että alivireä ja aivot on solmussa.
Olen lapsesta lähtien reagoinut herkästi unellani. Olen erityisherkkä ja reagoin ylipäänsä herkästi ja kokonaisvaltaisesti esim.muutoksiin. Niitähän riittää tällä hetkellä! Muutto on viikon kuluttua ja paljon on hoidettavia asioita. Reuma ja hermosärytkin pahenivat juuri passelisti. Sairauteni ovat kuin ilmapuntareita ja ärtyvät stressistä.
Kun on elämäntilanne, jossa stressi nyt on vain hyväksyttävä osaksi eloa, oman toiminnan ja asenteiden vaikutus korostuu. Voin joko pahentaa oloani entisestään tai parantaa. Pyrin jälkimmäiseen. Olen hurjan ylpeä itsestäni, kun olen kyennyt toimimaan itsestäni huolen pitäen uupumuksesta ja stressistä huolimatta.
Jotta en jäisi kiinni päättömän toiminnan moodiin, olen laittanut kellon hälyttämään säännöllisin väliajoin muistuttamaan tauosta. Tauoilla olen levännyt, joogannut, meditoinut, kuunnellut musiikkia tai käynyt ulkona. Tarvitsen nyt myös muistutusta syömiseen liittyen. Ruokahaluni on ollut hyvin heikko ja joudun ajoittain pakottamaan itseni syömään. Jotta verensokeritasoni eivät laske liian alas, on minun syötävä edes jotain. Totesin, että tässä kohtaa menen riman alta ja syön puolivalmisteita, koska voimat ei riitä ruoanlaittoon. Normaalisti valmistan ruokani alusta asti itse. Nyt tärkeintä on se, että syön.
Pidän huolen säännöllisyyden lisäksi laadusta. Syön paljon marjoja, hedelmiä ja kasviksia, pähkinöitä ja siemeniä, täysjyvätuotteita sekä jogurttia. Stressaantuneena kaikkien aikojen suosikkini on jäiset mansikat. Voisin syödä niitä kilotolkulla. Toinen, mitä mieli halajaa ja, johon annan itselleni säännöllisesti luvan on hyvin tuliset chilisipsit sekä satunnaisesti jäätelö. Olen tajunnut vasta hiljattain, että nämä kolme viimeisintä rauhoittavat myös parasympaattista hermostoa, joten ei ihme, että niitä halajan.Ihmiskeho on kyllä viisas!
Käytän myös chilikarkkeja rauhoittumiseen ja tätä vinkkiä olen jakanut ahkerasti eteenpäin. Alunperin tutustuin chiliin ahdistuksen hallintakeinona psykiatrian poliklinikalla ja sen jälkeen ne ovat kuuluneet omaan SOS-laukkuuni. Voin niitä lämpimästi suositella. Itse käytän Poppamiehen Manalan makeisia. Napalminalletkin on hyviä, joskaan ei yhtä toimivia omasta mielestäni.
Tänään pidän vapaapäivän muutosta ja vien itseni retkelle rauhoittumaan. Tarkoituksena on käydä kävelyllä ja tulistelemassa eväiden kera. Olen kiitollinen siitä, että pidän itsestäni hyvää huolta sekä siitä, että tiedän, mitä tarvitsen ja pyrin tarjoamaan itselleni tarvitsemiani asioita.
Vaikka elämä sairauksien kanssa on usein hyvin raskasta ja turhauttavaa niin olen kuitenkin sairauksien ansiosta oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja kuuntelemaan omia tarpeitani ja rajojani ja jopa toimimaan tarpeellisella tavalla. Lähes jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Varjolla valonsa, valolla varjonsa. Pyrin löytämään asian kuin asian syvällisen merkityksen ja tarkoituksen, mm.jotta, vaikkapa, kärsimys olisi helpompi hyväksyä osaksi elämää. Sillä sitähän se on eikä kärsimykseltä voi kukaan välttyä.
Tähän loppuun sopiikin metta meditaatiosta tutut säkeet:
Toivon, että kaikki olennot saavat elää turvassa, vapaana kärsimyksestä.
Toivon, että kaikki olennot saavat elää onnellisina, terveinä ja hyvinvoivina.
Toivon, että kaikki olennot saavat elää rauhassa.
Toivon ettei yksikään olento milloinkaan irtaannu ilosta.
Toivon jokaiselle olennolle voimaa kestää sen, mikä sitä kohtaa.
Kiitos, kiitos kiitos.
Sydämellisesti, Lotta
Artikkelikuva: Harri Likki