Olen asunut viikon uudessa kodissa, luonnon lähellä. Ikävä kyllä flunssa iski muuton jälkeen ja tähän asti olen viettänyt valtaosan ajasta sisällä itsekseni. Se on minulle haastavaa. Uusi asunto, tavarakaaos, menot peruuntui enkä ole voinut nähdä ihmisiä. Turvan kokemukseni on ollut hauras. Kaipaan niin kovin erityisesti syvän tason yhteyttä muihin ihmisiin sekä pitkiä retkiä luonnossa.
Kuitenkin, olen ollut kertakaikkisen kiitollinen siitä, että luonto on lähelläni. Olen lähtenyt päivittäin lähimetsään ja kallioille, jotka ovat kivenheiton päässä kotoani. Vaikka olenkin ollut aivan rättipoikki niin metsä ja kalliot ovat niin lähellä, että pääsen sinne.
Olen pakannut reppuun lisälämmikettä juoman sekä huovan muodossa ja sitten etsinyt sopivan paikan, johon asettua istumaan. Hengittämään, joka solullani raikasta ilmaa ja luonnon kauneutta sekä sen parantavaa voimaa. Halaillut mäntyjä ja kapsahtanut katajaan. Upottanut käteni villatumppujen suojissa lumeen ja kiinni kallioon. Vaikka kokisin oloni muutoin turvattomaksi ja kaoottiseksi niin luonnossa rauhoitun ja koen yhteenkuuluvuutta maailman kanssa. Olen kotona, turvassa.
Minun on usein vaikeaa kokea yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa ja koen usein kaaoksen tunnetta. Luonto muistuttaa minua siitä, miten kaikki ovat yhteydessä toisiinsa ja, että minulla on paikka täällä maailmassa. Olen olennainen osanen maailmaa. Luonto on läsnä joka solullaan ja pystyn hellittämään sekä olemaan täysin sitä, mitä olen.
Luonnossa tunnen, että sydämeni asettuu aloilleen ja, että olen kotona. On tilaa hengittää ja mahdollisuus tarkkailla elämää ympärilläni. Luonnon rauha ja kauneus laskee stressitasoja ja todella tunnen, kuinka elvyn ja voimaannun. Koen enemmän eheyttä ja harmoniaa.
Sillä on kuitenkin väliä, millainen luontokohde on kyseessä. Ihmisen luoma ja muokattu luonto ei toimi läheskään yhtä hyvin kuin luonto, joka on saanut kasvaa rauhassa vapaana juuri sellaiseksi kuin se on. Tästä syystä nautin suunnattomasti täällä Turussa Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella olemisesta. Siellä luonto on monimuotoista ja suhteellisen villiä siihen nähden, että ollaan vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Toivon hartaasti, että aluetta suojellaan nyt ja tulevaisuudessa. Tälläisiä harvinaisia keitaita tarvitsevat kaikki elolliset olennot yhä enemmän ja enemmän. Ne ovat paikkoja, joissa voi todella elpyä ja eheytyä.
Vaikka koen toimivani luonnon parhaaksi, tiedän etten aina kykene toimimaan niin jalosti kuin haluaisin. Koen myös ristiriitaa sen suhteen, miten olen elämässäni kohdellut itseäni ja myös luontoa. Olen ollut kadoksissa. Totaalisen hukassa. Onneksi olen alkanut viime vuosina löytää todellista itseäni, omaa autenttisuuttani ja uskaltanut alkaa elää arvojeni mukaista elämää. Tunnistamaan ja tunnustamaan henkisyyteni sekä äärettömän herkkyyteni ja intuitiivisuuteni. Vaikka edelleen kärsin monin tavoin ja olen masentunut niin tunnen, että kuljen oikeaan suuntaan. Luottamukseni on vain hyvin hauras johtuen elämänkokemuksistani.
Mitä enemmän olen oppinut arvostamaan itseäni, sitä enemmän olen alkanut arvostamaan myös luontoa ja sitä syvemmäksi suhteeni luontoon on muodostunut. Tämä syvyys on yhdistynyt myös ihmissuhteisiini. En kertakaikkiaan kykene enää, mihin tahansa ihmissuhteeseen. Tarvitsen suhteita, jotka ravitsevat syvyydellään ja aitoudellaan. Tarvitsen ihmisiä, jotka ovat kuin luonto. Vaikka olen tästä ominaisuudestani kiitollinen, tuo se myös haasteita. On hiukan haastavaa löytää sellaista seuraa, joka minua ravitsee. Onnekseni olen huomannut erityisesti viimeisen vuoden aikana, että KYLLÄ, samankaltaisia ihmisiä kuin, mitä itse olen, on olemassa.
Uskon myös, että yhä useampi ihminen tulee kokemaan vastaavanlaisia “heräämisiä” kuin, mitä itse olen kokenut. Yhä useampi tulee löytämään oman autenttisuutensa ja rohkeuden elää sydämestään käsin. Olen kiitollinen siitä, että siihen on alkanut tarjoutua enemmän tilaisuuksia. Olen löytänyt tieni Turussa sijaitsevan Alkuvoima nimisen paikan toimintaan, jonka toimintaa ohjaavat arvot ovat hyvin lähellä omiani. Kyseinen paikka antaa minulle toivoa siitä, että me ihmiset ja maailma voimme selvitä, yhdessä. Suosittelen tutustumaan: https://www.alkuvoima.org/
Lopuksi.
Herkkänä ja henkisenä ihmisenä sydäntäni todella riipii se, miten maailma tällä hetkellä voi. Minua surettaa se, miten niin moni on täysin vieraantunut luonnosta ja se, miten luontoa kohdellaan. Ajattelen, että se, mitä teemme luonnolle, teemme itsellemme ja toisinpäin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olisi hienoa, jos me kaikki muistaisimme sen, että juuri minun ja sinun toimilla on väliä. Vaikka yksittäinen toimi on pisara suuressa meressä mutta, kun pisaroita kertyy paljon, niistä tulee pysäyttämätön virta. Syntyy lumipalloefekti. Toivon, että jokainen ihminen muistaisi tämän ja oman vastuunsa maailman tilasta. Meidän jokaisen kodin tilasta.
Lopun lopuksi yhden lempiartistini, Fian, minua puhutteleva kappale
Forever a child: