Näin yksineläjänä ja vähäisellä määrällä kosketusta elävänä olen useasti pohtinut, miten elintärkeitä kosketus ja läheisyys ovatkaan. Ne ovat ydintarpeitamme ihmisenä. Olin hetki sitten ystäväni kanssa kahvilla ja mietin, mistä seuraavaksi kirjoittaisin. Pohdiskelin siinä ääneen eri aiheita ja totesin, että “kipeydestään” huolimatta haluan tarttua tähän sillä koen, että kyseessä on yhteiskunnallisestikin erittäin merkittävä aihe. Koronavuodet ovat jättäneet osan ihmisistä täysin vaille kosketusta hyvin pitkiksi ajoiksi ja on paljon ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet elämään kosketustyhjiössä ikänsä. Se, mitä tiedän omien kokemusteni ja tutkimusten perusteella on, että kosketuksen ja läheisyyden puute sairastuttaa ja heikentää kokonaisvaltaista hyvinvointiamme ja toisaalta kosketus voi tehdä myös valtaisaa tuhoa väärinkäyettynä. Muistan lukeneeni tutkimuksesta, jossa todettiin kosketusvajeessa elämisen yhtä haitalliseksi kuin tupakoinnin. Kosketus kertoo meille, että kuulumme yhteisöön ja, että meillä on läheisiä ihmisiä elämässämme. Mikäli näitä viestejä ei tule, tuntee olonsa helposti ulkopuoliseksi, turvattomaksi ja eristyneeksi. Nämä tunteet ovat tuskallisia ja aiheuttavat stressiä sekä vakaviakin terveysongelmia. Turvallinen kosketus sitävastoin laskee stressitasoja ja auttaa meitä liittymään ja kokemaan yhteenkuuluvuutta, joka on ihmislajille elinehto. Kyseessä on siis aihe, joka olisi mielestäni tärkeää nostaa esiin enenevissä määrin.
Alla joitain artikkeleita aiheesta:
“Kosketus on ihmisen ensiksi syttyvä ja viimeisenä sammuva aisti. Sillä vastasyntynyt kutsutaan osaksi meitä ja kuoleva saatetaan pois yhteydestämme.” Lähde: https://www.superlehti.fi/hyvinvointi/suomalaiset-koskevat-valtellen-kosketus-on-kuitenkin-hoitotyossa-suuri-voimavara/
“Vauva ei selviydy ilman kosketusta, eikä lapsi kehity ilman, että häntä kosketetaan. Turun yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa kuukauden ikäisten nukkuvien vauvojen aivot reagoivat, kun heitä silitetään. Kosketuksen ansiosta kehon itse tuottamat, hyvää oloa aiheuttavat läheisyyshormoniksi kutsuttu oksitosiini ja mielialaa ylläpitävä serotoniini aktivoituvat.
Kosketus vähentää stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unen laatua ja keskittymiskykyä, rauhoittaa. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin. Kosketusta vaille jääminen merkitsee vähentynyttä turvallisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä.” Lähde: https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/emme-selvia-ilman-kosketusta/
“Myös aikuiset kytkeytyvät toisiinsa kosketuksen välityksellä. Kosketus on ensimmäinen aistimme, joka kehittyy ja se myös säilyy pisimpään. Ihminen tarvitsee kosketusta koko elämänsä ajan, se on meissä oleva syvä kaipuu, jota ei voi tyydyttää pelkästään videovälitteisin kuvin ja sanoin, vaikka onneksi tekniikka onkin nyt mahdollistanut yhteydenpitomme myös näin.
Emme tiedä, mikä merkitys tällä eristäytyneisyydellä on mielenterveyteemme, mutta varmaa on se, että emme selviä pitemmän päälle ilman kosketusta.” Lähde: https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/emme-selvia-ilman-kosketusta/
“Miksi kosketus on tärkeää:
1. Kosketus luo siltoja toistemme luo, se on suora väylä toiseen ihmiseen. Se toimii silloinkin, kun puhe ei tavoita toista. Läheinen ihokontakti lapsen ja aikuisen, kuin myös aikuisten välillä lisää yhteenkuulumisen tunnetta, välittämisen tunnetta ja vahvistaa keskinäistä luottamusta ja turvallisuutta. Turvallisuuden tunne on yksi eheän kasvun ja aikuisuuden perusjalka.
2. Kosketus lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se muun muassa vähentää ärtyneisyyttä, levottomuutta sekä parantaa unen laatua, keskittymiskykyä, rentouttaa ja rauhoittaa. Oikeanlainen kosketus on vahvin tapa tyynnyttää pois tolaltaan olevaa ihmistä tai rauhoittaa hätääntynyttä.
3. Kosketus vähentää stressiä ja lisää kivunsietoa. Ihokosketuksessa mielihyvähormoni eli oksitosiinin erittyminen aktivoituu, joka puolestaan vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Oksitosiini saa aikaan välittömän hyvän olon tunteen ja säännöllisesti toistettuna se rakentaa aivoihin läpi elämän kestävää rauhoittumisen ja rentoutumisen hermorataa. Tämä on vahva puolustustautumis-mekanismi liiallista stressiä vastaan. Oksitosiini laskee myös verenpainetta ja lievittää kipua.”
Lähde: https://www.sinunvoima.fi/miksi-kosketus-on-tarkeaa-ihmiselle-mukana-kehoharjoitus-kosketuksesta/
Suomalaisessa kulttuurissa kosketusta on lähtökohtaisesti vähemmän kuin esim.monissa Etelä-Euroopan maissa. Olen myös havainnun ja kokenut, että kosketuksen “etuoikeus” liittyy vahvasti perheisiin ja parisuhteeseen. Suomessa on arviolta 1,3 miljoonaa yksinasuvaa. Se on neljäsosa kaikista suomalaisista. Miten ja mistä yksinelävä saa riittävästi kosketusta ja läheisyyttä, kun myös mahdollisuudet yhteisöllisyyteen ovat tänä päivänä heikoimmat kuin aiemmin? Frank Martela on todennut: “Mitä tulee omaehtoisuuteen ja kyvykkyyteen elämme siis ihmiskunnan historian parasta aikaa. Mutta samalla perinteisten yhteisöiden murentuminen on johtanut siihen, että olemme luultavasti myös keskimäärin kaikkien aikojen juurettomimpia ihmisiä, ja yhteisöllisyyden puute on johtanut monenlaiseen oireiluun.” Lähde: https://frankmartela.fi/tag/yhteisollisyys/
Herkkänä ihmisenä vaistoan sen, että moni kärsii yksinäisyydestä, kosketuksen ja yhteisöjen puutteesta ilman, että edes tietäisin sitä lukemani perusteella. Myös minä itse kärsin. Näiden asioiden puute heikentää terveyttäni merkittävästi ja jarruttaa toipumistani ja paranemistani siitäkin huolimatta, että teen muutoin valtavan paljon hyvinvointini eteen. On kuitenkin niin ettei perustarpeita pysty eliminoimaan ja itselleni kosketus on aina ollut yksi elämän tärkeimmistä turvaa tuovista asioista. Se antaa niin konkreettisen selkeän signaalin aivoilleni siitä, että olen rakastettu enkä ole yksin. Kun on eristämistausta niin voin todeta, että kokemus yhteydestä muihin, rakastettuna oleminen ja turva ovat usein ruokaakin tärkeämpiä. Ilman kosketusta traumani ovat jatkuvasti pinnassa muistuttaen tuskallisista ajoista sekä siitä tosiasiasta, että elän lähes täysin vaille kosketusta. Kosketuksen puute lisää yksinäisyyden ja erillisyyden kokemuksiani valtavan paljon. Huomaan usein olevani kateellinen ystävilleni, joilla on perhe ympärillä. Kosketusta niin paljon, että siitä kaipaa jo irtiottoa.
Surullista on sekin, että monasti ihmiset, jotka elävät syvimmässä kosketusvajeessa, ovat ihmisiä, joilla on paljon muitakin haasteita elämässä. Yksinäisyyttä, sairautta, köyhyyttä, syrjäytymistä, riippuvuuksia… Ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta edes ostaa kosketusta menemällä vaikkapa hierojalle tai kampaajalle. Ainoa kosketus voi olla se hetki, kun käy terveydenhuollon ammatilaisen luona tutkittavana jonkin vaivan vuoksi. Kokemuksesta tiedäm, että tälläinen kosketus on harvoin rakastava ja kunnioittava. Enemmänkin se on kajoava.
Olen avioerosta lähtien, joka oli reilut kolme vuotta sitten, miettinyt, mistä saisin kosketusta ja läheisyyttä. Ennen eroa sain kosketusta päivittäin 8,5 vuoden ajan, jonka aikana en tarvinnut läheskään niin paljon apua esim. mielenterveyden haasteisiin kuin eron jälkeen ja traumamoodiin saatoin tipahtaa kerran kuussa. Tapaillessani säännöllisestä erästä miestä sain onnekseni kosketusta. Suhde oli kuitenkin muutoin myrskyisä ja traumakemiasuhde ennemminkin kuin turvaa ja luottamusta huokuva. Kosketus ja syli auttoivat kuitenkin moneen. Erosta toipumiseen. Koronaeristykseen, jossa olin kauan, koska olen riskiryhmäläinen. Kipujen sietämiseen. Unettomuuteen. Yksinäisyyteen. Nyt, kun tätä mahdollisuutta ei enää ole kuin hyvin harvoin kosketuksen kaipuuni on alkanut tuntua viiltävänä kipuna. Vaikka olen silitellyt itseäni, halannut ja käärinyt peittomereen niin ne eivät auta läheskään samoin kuin läheisen ihmisen läsnäolo.
Siliteltävän lemmikin hankkiminen ei tule kyseeseen, sillä olen allerginen useimmille karvaisille eläimille eikä minulla olisi taloudellista mahdollisuuttakaan esim. koiraan. Minulla on ollut hoitokoiria tai oma koira koko elämäni ajan ja tarkoituksenani olisi etsiä ainakin pari hoitokoiraa. Haasteeksi saattaa muodostua liikuntakykyni vaihtelevuus, joten koirakaverin tulisi olla mieluiten tarvittaessa sohvaperunatyyppiä. Olen myös miettinyt ei allergisoivan lemmikin hankkimista. Sekin, että saan huolehtia elävästä olennosta ja välittää vaikkapa koskettavia sanoja auttaa minua.
Viikonloppuna olen menossa Reiki 1- kurssille. Toivon reikin lisäävän pitkällä aikavälillä kosketusta ja rakkautta elämääni. Sen avulla opin hoitamaan ja auttamaan sekä itseäni, että muita enstistä paremmin. Kun minulla on valmiudet tehdä hoitoja myös muille niin samalla, kun voin välittää turvallista ja rakastavaa kosketusta, saan sitä myös itse. Reikienergian lisäksi. Reikissä hienoa on sekin, että jokainen kerta, kun hoidan muita, hoidon myös itseäni ja vomistun.
“Mitä Reiki on?
Reiki on ikivanha hoitomuoto, joka luonnollisella tavalla palauttaa kehomme ja mielemme tasapainon. Reiki täyttää tyhjäksi käytetyt energiavarastomme ja antaa takaisin elinvoimamme sekä auttaa kehoamme saavuttamaan optimaalisen terveyden.
Kaikki kehon solut ovat rakentuneet värähtelevästä energiasta. Värähtelemällä eri nopeuksilla solut muodostavat ihmisessä erilaisia kudoksia ja elimiä kuten esimerkiksi luumassan, lihaksiston ja veren. Mitä nopeammin energia värähtelee soluissa, sitä pehmeämpi rakenne muodostuu. Luumassa värähtelee hitaammin kuin lihakset ja veri taas nopeammin. Aivan kuten vesi värähtelee nopemmin kuin jää mutta hitaammin kuin höyry. Reiki on energiaa ja se toimii fysiikan lakien mukaisesti.
Terveessä kehossa kaikki solut värähtelevät täydellisessä tasapainossa ja meillä on optimaalinen terveys. Se tosin on hyvin epätavallinen ilmiö nykypäivinä. Tavallisempaa on, että olemme stressaantuneita, turhautuneita, rauhattomia, pelkäämme vaateita tai olemme masentuneita. Tällaiset ongelmat aiheuttavat epätasapainon kehomme hienoon energiaverkkoon ja siitä taas seuraa, että tulemme sairaiksi.
Reiki hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Se palauttaa tasapainon sekä kehoon että mieleen. Reikikurssin käynyt hoitaa itseään asettamalla kätensä keholleen ja erittäin korkealaatuinen ja puhdas energia välittyy automaattisesti. Samoin hän voi hoitaa muita. Kehon energiavarastot täyttyvät ja silloin sekä fyysinen että psyykkinen paraneminen voi alkaa.
Reiki on tullut länsimaihin Japanin kautta, mutta ollut käytössä mahdollisesti jo sumerien ja muinaisen Egyptin sekä Tiibetin kulttuureissa.”
Tätä kirjoittaessani olen miettinyt, miten hienoa olisikaan, mikäli löytyisi uusia tapoja koskettaa ja olla läheisyydessä turvallisesti. Olisi ihana, mikäli olisi enemmän paikkoja, joissa olisi mahdollista KOHDATA AIDOSTI JA SYVÄLLISESTI kanssaihminen. Luodu yhteys toiseen. Se ei vaadi ihmeitä. Jo yhteyden syntyminen ihmisten välille ravitsee meitä hyvin syvällisesti ja tätä yhteyden vaalimista tarvitaan jatkuvasti enemmän ja enemmän. Mahdollisuuksia on, kunhan laajennamme käsitystämme siitä, millaisissa suhteissa kosketus on mahdollista ja muistamme pitää kosketuksen turvallisena. Kosketus voi olla myös äärettömän voimakas triggeri, mikä on hyvä muistaa sekä se, että kosketukselle on oltava lupa.
Mikäli joku tätä lukiessaan haluaisi keskustella aiheesta ja ideoida mahdollista toimintaa niin toivon yhteydenottoa Tukilinja-lehden toimitukseen, jonka kautta saa tarvittaessa yhteyden minuun. Minulla on mielessä kaikenlaista kehiteltäväksi. Tässä yhteydessä mainittakoon, että minulla on plakkarissa todistus Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus mielenterveyden tukena hankekoulutuksesta, 2018-2022, josta yksi osa sisälsi Nonviolent Communication perusopinnot. Lisäksi olen opiskellut 2017-2018 kokemusasiantuntijakoulutuksen. 8-11/22 Luontyhteysohjaajan koulutuksen sekä 18-19.3.23 suoritan Reiki1-kurssin.
Lopuksi Tommy Tabermannin rakastettu runo, Pieni laulu ihmisestä:
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
(Maa, 1987)
Mikäli kärsit kosketusvajeesta niin kaikki myötätuntoni ja ymmärrykseni sinulle. Kyseessä on kipeä asia ja suru siihen liittyen on enemmän kuin normaali reaktio. Toivon tämän kirjoituksen tuovan sinulle lohtua sen suhteen ettet ole yksin kärsimyksesi kanssa. Toivon myös, että juuri sinä saisit osaksesi sen määrän kosketusta kuin, mitä tarvitset!
Sydämellisesti, Lotta