Viime vuosina olen kaivannut todella keveyttä ja iloa elämääni. Molempia on ollut aivan liian vähän. Vaikka olenkin tietoisesti pyrkinyt molempia lisäämään elämääni niin ne ovat hukkuneet raskaiden asioiden alle. Tiedostan, että minun on tuotava hyvin määrätietoisesti näitä asioita elooni, jotta säilyisi edes jonkinasteinen tasapaino tai ainakin pyrkimys siihen. Kuten niin monissa asioissa elämässäni tähänkin kytkeytyy ristiriita. Tiedän, mitkä asiat tuovat elämääni iloa ja keveyttä, mutta niitä on harvoin saatavilla, joten olen pyrkinyt viime vuodet etsimään vaihtoehtoisia tapoja ja pitämään mieleni avoinna yllättymiselle.
Luonto on minulle tässäkin kohtaa ehtymätön aarreaitta. On hauskaa ja inspiroivaa seurata eläinten edesottamuksia ja vaikkapa luonnon taideteoksia. Molempien havainnointi lisää myös rauhan tunnetta. Retkeily kuuluu ehdottomasti lempipuuhiini ja, mikäli terveyteni vain sallii niin teen ainakin miniretkiä useamman viikossa. Kesäisin nautin suunnattomasti siitä, että pääsen veteen pulikoimaan. Etenkin, jos on hyvässä seurassa. Vesi lievittää kipuja ja rentouttaa. Olen kokenut veden elementtinä aina hyvin läheisenä itselleni. Vaikka pinnanalainen maailma on myös pelottanut. Opin vuosi sitten snorklaamaan, ainakin auttavasti, ja se on lievittänyt tuntemattoman pelkoa ja avasi aivan uudenlaisen maailman veden alle.
Minulla on ollut lapsesta lähtien hoitokoiria ja myös kaksi omaa koiraa. Vaikka olenkin useimmille karvaisille eläimille allerginen, olen onneksi sietänyt useimpia koiria. Kunhan olen kotiutunut niin ajattelin etsiä itselleni uuden hoitokoiran tai pari. Minulla on kyky ymmärtää, useimpia, koiria ja tunnen yhteenkuuluvuutta niiden kanssa. Koirat ovat minulle myös korvaamattoman arvokas läheisyyden lähde, kun läheisyyttä ihmisten kanssa on aivan liian vähän tarjolla. (Kosketuksen ja läheisyyden merkityksestä tulenkin kirjoittamaan oman postauksen jossain kohtaa) Turvallinen kosketus ja läheisyys maadoittavat, rentouttavat ja tuovat syvällistä iloa, joka tuntuu hyvin kokonaisvaltaisesti eheyttäen.
Iloa ja keveyttä tuo turvallisten ystävien seurassa oleskelu ja yhdessä puuhailu. Parin ystävän kanssa meillä oli pahimpaan korona-aikaan etäkässäkerho, joka oli minulle aivan pelastus. Luova tekeminen yhdessä läheisten kanssa on mukavaa. Ylipäänsä käsillä tekeminen ja uuden luominen on ihanaa. Toivon, että stressitasoni alkaisivat hiljalleen laskea, jotta luova tekeminen helpottuisi. Toisaalta tiedän, että luova tekeminen laskee stressitasoja. On vain haastava aloittaa tekeminen. Olen ajatellut osallistuvani johonkin luovan toiminnan ryhmään, jotta saisin luovuuden takaisin elämääni. Samalla saisin siedätyshoitoa sosiaalisten tilanteiden pelkooni.
Viimeisen viikon aikana olen nauranut flunssasta toipuvan kurkkuni kipeäksi Kamalan luonnon sarjakuville sekä kuunnellessani äänikirjaa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Keveyttä tuovat myös monet hyvänmielen elokuvat ja sarjat sekä aivan ehdottomasti Norjalaiset luontoaiheiset ohjelmat.
Jooga ja mindfulness kuuluvat olennaisena osana elämääni. Samoin kuin tanssi silloin, kun kehoni sen sallii. Kaunis musiikki on ollut viime aikoina minulle aivan pelastus ja rauhoittanut levotonta mieltä. Kun mieli on levollisempi, on helpompi kokea keveyttä ja iloa.
Tästä tuli nyt hieman luettelonomainen kirjoitus. Olkoon tämä muistutuksena niin itselleni kuin mahdollisesti myös muille siitä, että keveyttä ja iloa voi ja kannattaa tietoisesti etsiä ja ruokkia vaikka se olisi, kuinka haastavaa. Kun kirjoitin tätä huomasin surun nousevan siitä ristiriidasta, joka liittyy keveyttä ja iloa tuoviin asioihin. Erityisesti monien tälläisten asioiden menettämisen viime vuosien aikana ja valtaisan kaipuun asioita kohtaan, joiden tiedän ravitsevan minua syvästi. Haluan uskoa, että nyt, kun olen pahimpien koronavuosien jälkeen uskaltautunut jälleen avaamaan elämääni, myös keveys ja ilo lisääntyvät. Erityisen hartaasti toivon löytäväni elämääni lisää ravitsevia ihmissuhteita. Ihmisiä, joilla on antaa aikaa ja läsnäoloa.
