Olen Blogilinjan uusi kirjoittaja, Lotta Kulola. Tammikuussa täyteen tulee pyöreät 40 vuotta. Ihan alkuun on todettava, että olen hurjan kiitollinen Tukilinjalta saamastani apurahasta sekä tästä mahdollisuudesta kirjoittaa ja siten myös tehdä itselleni merkityksellistä vaikuttamistyötä.
Apurahan ansiosta kykenin opiskelemaan ja valmistumaan luontoyhteysohjaajaksi. Toivon voivani levittää tietoa luonnon hyvinvointivaikutuksista, vastavuoroisen luontosuhteen tärkeydestä sekä mahdollistaa yhä useammalle ihmiselle elämyksiä, joita luonto meille jokaiselle voi tarjota. Luonto on minulle elinehto ja tärkein hyvinvoinnin lähde. Onnellisimmillani olenkin saadessani olla osana luontoa.
Elämääni värittävät monin tavoin useat pitkäaikaissairauteni sekä krooniset, alati leviävät kivut. Näiden lisäksi opettelen edelleen hyväksymään lapsettomuutta sekä sinkkuna olemista. Perhe on ollut unelmani niin kauan kuin muistan ja toivon saavani kokea perhe-elämää vielä jollain tavoin. On haastavaa luopua siitä elämästä, jonka kokee unelmakseen. Siinä on tehtävää kerrakseen.
Sairauksista eniten elämääni vaikuttavat selkärankareuma, kivut, unettomuus sekä haasteet mielenterveyden suhteen. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2015.
Eläkkeelle jääminen nuorena oli shokki, vaikka samalla myös helpotus, sillä täysin työkykyinen en ole ollut koskaan. Jokainen päivä on tavallaan opettelua sen suhteen, mitä pystyn tekemään ja mitä en. On vaikea suunnitella elämää kauas eteenpäin, vaikka mieli sitä haluaisikin. Koen eläväni monin tavoin syrjässä siitä huolimatta, että pyrin olemaan osa yhteiskunnan menoa.
Sairauksistani johtuen uuvun nopeasti ja tarvitsen enemmän palautumisaikaa kuin toivoisin tarvitsevani. Sairaudet opettavat elämään hetkessä, mutta usein se on hyvin vaikeaa.
Terveyteni asettaa tällä hetkellä suurimmat haasteet ihmisiin ja kodin ulkopuoliseen elämään liittyen. Korona aiheutti minulle voimakkaat sosiaalisten tilanteiden pelot. Käynnissä on siedätyshoito, jotta pelko hellittäisi. Tämä on ristiriitaista ja turhauttavaa, sillä kaipaan aktiivisempaa sosiaalista elämää. Läheiset ihmiset ovat minulle yksi elämän tärkeimmistä asioista eikä liika yksinolo tee hyvää etenkään silloin, kun yksinolo ei ole oma valinta.
Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen ovat minulle myös äärimmäisen tärkeitä asioita. Vaikka olen eläkkeellä ja toimintakykyni heittelee, on ihanaa että voi opiskella ja oppia uutta. Mietinnässä onkin, mitä voisin opiskella seuraavaksi.
Vuosi sitten päättyi hankekoulutus Rakentava vuorovaikutus mielenterveyden tukena, jossa olin mukana kolme vuotta kokemusasiantuntijan roolissa. Kokemusasiantuntijaksi (KAT) valmistuin 2018, jonka jälkeen olen tehnyt pienimuotoisesti töitä. Olen ollut ”kattina” kasvokkain tapahtuvassa työssä, luennoitsijana, kouluttajana sekä viimeiset kolme vuotta chatissa auttamistyössä. Auttaminen ja hyvän tekeminen ovat minun ydintäni.
Toimintakykyni vaihdellessa suuresti myös harrastusten on oltava joustavia. Mindfulnessia olen harjoittanut yli kymmenen vuotta. Luonnossa käyn niin usein kuin mahdollista ja lämpimänä vuodenaikana päivä vierähtää helposti ulkona.
Myös rauhoitttuminen ja kehonhuolto ovat olennainen osa eloani. Olen harrastanut useita vuosia nia-tanssia, joista viimeiset pari vuotta etänä. Etätunnit mahdollistavat osallistumiseni, vaikka olisin liian huonossa kunnossa poistumaan kotoani. Käsitöitä teen sen mukaan, mitä kivut sallivat. Lisäksi luen jonkin verran erityisesti tietopohjaista kirjallisuutta.
Näistä ja monista muista teemoista tulen kirjoittamaan Blogilinjalla. Vastavalmistuneena luontoyhteysohjaajana tulen jakamaan tietoa ja harjoituksia tästä aiheesta, josta ammennettavaa riittää, joten kannattaa pysyä kuulolla!
Sydämellisesti, Lotta