Kultainen hiekka-aavikko kylpee lämpimän ilta-auringon hohtavissa säteissä. Yhden dyynin harjalla on ryhmä olentoja, jotka katsovat taivaalle; kaksi ihmistä, yksi gynoidi ja kolme androidia. Jokin välähtää voimakkaasti taivaalla. Yksi tähdistä muuttuu hypernovaksi. Se laajenee nopeasti ja peittää puolet taivaasta.
Katselen tätä ryhmää muutaman sadan metrin päässä toiselta dyyniltä. Raavin pientä partaani. Heillä näyttää olevan aika todella vähissä. Rinnastan oma tilanteeni tähän; kello on kahdeksan aamulla. Kuuden päivän päästä lähden Rovaniemelle. Ennen sitä minun täytyy saada Kera-kollektiivista kertovan dokumentin leikkaus valmiiksi, tai ainakin hyvin lähelle sitä. Edessä on monta unetonta yötä ja huonoissa asennoissa istumista. Kuvatut kohtaukset, musiikki ja ääniefektit ovat kuin paloja suuressa tetris-pelissä. Yhdessä ne ovat kuin jotain mystistä tanssia. Hypernova kattaa nyt koko taivaan. Maa alkaa tärisemään. Yksi ihmisistä, mies, kääntyy kohti gynoidia. He katsovat toisiaan hiljaa. Ilmakehän läpi syöksyy meteoriitteja. Maa tärisee holtittomasti.
Suljen puhelimen. Suljen yhteyden ulkomaailmaan. Näiden muutamien päivien aikana on vain yksi tavoite – leikkaus valmiiksi, koska tulen Rovaniemeltä takaisin vasta reilun viikon päästä. Silloin alkaa äänten masterointi, värimäärittely ja grafiikoiden teko.
“Tämä hetki on se millä on merkitystä. Me olemme nyt”, kuiskaa hopeinen gynoidi huolestuneelle miehelle.
Hiekka alkaa kohoamaan ylöspäin. Taivas hohtaa kirkkaan valkoisena. Kivut ja kaikki kurimukset lukitaan hetkeksi johonkin pimeään koppiin, vaikka väkisin.
“Mikään ei tule väliimme”, jatkaa gynoidi.
Hypernovan shokkiaalto on massiivinen ja pelottavalla tavalla kaunis. Koko taivas on liekeissä. Gynoidi ja mies halaavat toisiaan.
Valopilari ilmestyy taakseni. Tulevaisuus dokumentin jälkeen pelottaa, koska pahimmassa tapauksessa olen vailla töitä… Ei! En anna tuon ajatuksen vielä vaivata minua, yksi maailmanloppu kerrallaan! Nyt on aika pistää kaikki häiriötekijät minimiin ja etenkin se puhelin pois päältä. Palaan raportoimaan tilannettani sunnuntaina. Silloin näemme, ovatko suuret puheet tuottaneet tulosta.
Valopilarista lentää vauhdilla ulos köysi, minkä päässä on silmukka. Se tarttuu minuun tiukasti kiinni ja kiskaisee voimaakkaasti kohti valopilaria. Sitten lennänkin vauhdilla valopilariin, samalla kun hypernova tuhoaa koko planeetan.