Mikä ikinä oletkaan, siellä kosmoksen takana oleva voima, joka ohjaat tätä kaikkea – hämmentävät ovat tiesi. Ainakin siinä vaiheessa, kun mietin kuumeisesti aihetta mistä kirjoittaa ja puhelimeni soi.
Puhelun jälkeen päätin matkustaa sinne, missä pippuri ei kasva.
Tarkemmin sanottuna asteroidivyöhykkeelle, mikä sijaitsee Marsin ja Jupiterin välisellä alueella. Tämä paikka on täynnä erikokoisia taivaankappaleita ja pikkuplaneettoja, joissa lepää uskomaton määrä jalometalleja. Niitä raaka-aineita, joihin koko teknologinen evoluutiomme perustuu.
Aurinkokunnassa on myös muita vastaavanlaisia paikkoja; troijan asteroidit Jupiterin kiertoradalla, Kuiperin vyöhyke aurinkokunnan ulko-osissa ja Oortin pilvi, missä koko aurinkokuntamme sijaitsee. Kaikissa näissä paikoissa on jotain, mitä me tarvitsemme. Jos ei nyt, niin tulevaisuudessa; resursseja elintilalle, ravinnolle ja teknologialle.
Paha tai hyvä.
Kumman tien valitsemmekaan, molemmilla on sama kohtalo edessä – jos haluamme pysyä elossa, meistä täytyy tulla planeettojenvälinen sivilisaatio. Tähtienvälisestä sivilisaatiosta ei edes puhuta nyt, se on täysin toinen evoluution askel.
Siirrytäänpä hetkeksi rinnakkaiseen todellisuuteen, toiseen versioon meidän maailmankaikkeudesta. Asteroidivyöhykkeellä on nyt liikennettä. Monenlaiset työalukset poraavat asteroideja.
Tätä voisi kutsua uudeksi kultaryntäykseksi, uudeksi Klondikeksi. Jokainen kynnelle kykenevä on saapunut tänne louhimaan erilaisia metalleja. Kuiperin vyöhyke ja Oortin pilvi ovat saman toiminnan alla. Tämän todellisuuden Maata uhkasi aiemmin kymmenen kilometrin kokoinen asteroidi, mutta nämä pirulaiset, louhivat sen ontoksi ja tekivät siitä aseman Maan kiertoradalle.
Tämä versio sivilisaatiosta on asuttanut tässä vaiheessa jo koko aurinkokunnan. Ravintoa, vettä ja happea tuotetaan toisilla planeetoilla ja niiden välillä olevilla asemilla. Nämä tarjoavat elintilaa ja työtä miljardeille ihmisille. Eloonjäämisen mahdollisuudet ihmiskunnalle ovat huomattavasti paremmat.
Siirrytäänpä sitten takaisin meidän todellisuuteen. Asteroidivyöhyke on jälleen autio. Yhtäkään alusta ei näy. Tiedättekö miksi?
Vastaus siihen löytyy Maan pinnalta. Tarkemmin sanottuna Suomesta, eräästä pohjoisesta kaupungista, erään kerrostalon kaksion keittiöstä.
Täällä näemme kaksisataatuhatta vuotta evoluutiota läpi käyneen Homo Sapiens -rodun miespuolisen edustajan työskentelemässä. Hän on laajentamassa jääkaapin syvennystä sähköhöylällä. Uudenkarhea jääkaappi odottaa vieressä. Kaikki se puupöly, mitä tuo laite jättää jälkeensä, leijailee ympäri asuntoa. Jokainen pinta saa kauniin ja puuterimaisen pinnoitteen. Sohvat ja televisiot. Matot. Koko asunto.
Tähän tämä neuvokas kaksijalkainen päätyi, kun vuokralainen kehtasi vaatia uutta jääkaappia. Vanha jääkaappi oli jo kaksikymmentä vuotta vanha. Asennuksen jälkeen hän jätti sotkun vuokralaisen siivottavaksi. Tämä oli hänen lapsellinen kostonsa, minkä pohjimmaisia syitä kukaan ei tule koskaan tietämään.
Siinäpä syy, miksi tuolla asteroidivyöhykkeellä ei ole ketään. Eikä varmaan tule olemaan vielä pitkään aikaan. Hartaasti kuitenkin toivon että jonain päivänä siellä kasvaa pippuria.