Kuten todettu, tykkään ottaa kuvia itsestäni ja vaihdella eri tyylien välillä. Se on minulle voimauttavaa: nähdä eri puolet itsestäni ja toisaalta leikitellä asioilla, joita en oikeasti edes ole.
Ajattelin seuraavaksi esitellä joitain puolia itsestäni kuvien avulla.
Tässä meikäläisen tavallinen koti-look. pieruverkkarit, villasukat, (kämpässäni on kylmä) ja t-paita. Hiukset ponnarilla. Ei meikkiä.
Tässä reilu tuntia myöhemmin otettu kuva uusi mekko päällä.
Perjantaina olin menossa 2000-luvun bileisiin, jonne päätin pistää päälle emo-punkrokkari-vaatteet ja -meikit omaa nuoruuttani fiilistellen.
Se tunne, kun miehiä saa aina odottaa.
Silloin, kun käyn toimistolla töissä, tykkään pukea päälleni vähintään jakkutakin, jotta näytän vähän siistimmältä.
Ja vielä yksin hylätyssä varastossa.
Totta kai tykkään myös siitä, että ihmiset kehuu, että onpas kivoja kuvia ja että näytätpä hyvältä. Pääasiassa kuitenkin otan kuvia itseäni varten. Eli siksi, että voin katsoa itse itseäni ja todeta, että näytänpä hyvältä ja että osasinpa poseerata kameralle kivasti. Ja tosiaan, kaikki paitsi tuo miehiä saa aina odottaa -kuva on itse ottamiani. Minulla on ihan järjestelmäkamera, mutta myös puhelimen kameraan saa laukaisun ajastimella.
Minulle itseni katseleminen kuvista on tehnyt todella hyvää. On ne sitten perusselfieitä pieruverkkareissa tai kuvia, joihin olen laittautunut ja miettinyt vaatteet tarkemmin. Sitä tottuu näkemäänsä, eikä samalla tavalla kiinnitä enää huomiota kaikkiin poikkeamiin ja löllyröihin kuin aikaisemmin, kun kammosin kameraa.