Kaikki päättyy joskus.
Syyskuu on lopuillaan, ja on tullut aika tämän blogin viimeisen päivityksen.
Mitä olen oppinut? No ainakin sen, etten ole kovin järjestelmällinen ihminen, ja ettei kukko käskien laula. En ole aivan pysynyt kirjoitustavoitteessa, pari viikkoa jäi vajaiksi. Välillä on turhauttanut, kun tuntuu, ettei oikein sittenkään ole mitään sanottavaa, vaikka toisinaan taas sitten tuntuu, että sanottavaa on niin paljon, ettei aika tai sanat millään riitä.
Kysyin äidiltäni viime viikolla, mitä ovat hänen mielestään minun vahvuuteni. Hän mainitsi luovuuteni ja kirjoitusharrastukseni ja sanoi, että minun pitäisi kirjoittaa enemmän. Olen lapsesta asti tykännyt kirjoittaa: silloin tarinoita, pitkiä tarinoita, ja nykyään oikeastaan lähinnä havaintoja omasta elämästäni. Minulla on kuitenkin haave: romaanin kirjoittaminen. Minulla on myös yksi kytevä ajatus siihen, mutta se on vähän hautautunut kaiken muun alle. Pitäisi lukea itse enemmän, tai kuunnella äänikirjoja; siitä saa aina inspiraatiota ja uusia ajatuksia. Ja pitäisi olla jonkinlainen kirjoitusrutiini.
Mitä sitten seuraavaksi?
Jos tykkäsit lukea tekstejäni, ja jos sinua kiinnostaa seurata, mitä elämässäni tapahtuu, olet tervetullut seuraamaan pidempiaikaista blogiani Miten niin sä oot masentunut? Itse blogiin pääsee tämän linkin kautta: https://mitenniin.wordpress.com/ ja sitä voi seurata helposti myös Facebookin kautta: https://www.facebook.com/mitenniin Kirjoittelen sinne välillä myös vähän pohdiskelevampia tekstejä, kun taas tässä blogissa pyrin keskittymään enemmän arkipäivän kuvaamiseen.
Toivottavasti teksteistäni on ollut jollekulle jotain iloa tai ainakin ajanvietettä, ja toivottavasti kohtaamme vielä!