Nyt sitten blogataan! Koronasyksy on alussaan…
Luin aamulla Bill Gatesin kirjoituksen, missä hän korostaa sitä, että rikkaitten maitten on autettava köyhiä maita rokotteen saamiseksi. Rikkaat ovat varanneet jo etukäteen rokotteet, kuinkas ollakaan itselleen.
Se on ymmärrettävää mutta kovin lyhytnäköistä. Olemme samalla maapallolla ja samassa veneessä. Jos korona jyllää suuressa osassa maailmaa vapaasti, on rikkaissa maissakin tukalaa edelleen… Emme pääse unohtamaan toisiamme.
Oih Bill, miten erilainen olet kuin Donald. Mietin sitä, miksi toisista tulee ikäviä rikkaita, mutta toiset ajattelevat humaanisti vaikka ovat äveriäitä. Onko kyse geeneistä vai kasvatuksesta? Siitä olen varma, että kyse on sivistyksestä. Siksi, oih siksi, älkää koskaan aliarvioiko venäläisiä klassikoita!
Muuten: aina kun ahdistaa, luen Tšehovia. Hän saa minut muuten usein nauramaan. Viime keväänä, uskokaa tai älkää (tämä ei ole briljeerausta) selvisin lukemalla Tolstoin Anna-Kareninaa. Kun ilta tuli, odottivat minua Anna, Vronski ja Karenin. Nuorena ymmärsin Annaa ja ihailin Vronskia, nyt se kävi niin, että ymmärsin myös Kareninia. Vronskihan oli keskinkertaisuus…
Viime aikoina on ahdistanut oikein työkseen. Olin viime viikolla niin ahdistunut, että harkitsin taas terapiaan menoa. Syksy, korona, yksinäisyys, sairaus, kuolema. Lisäksi teen juttuja miltei aina vaikeista aiheista – masennus, muistisairaudet omaisen kuolema jne.
Silti yhtäkkiä, ilman mitään ulkoista syytä, toivo palasi. Kohta saadaan rokote, kotimaassa on kiva matkustaa ja nyt yritän aina palauttaa ne fiilikset, kun luulin kaksi viikkoa sitten olevani vakavasti sairas.
Silloin heräsin yöllä järjettömään elämänhaluun. Oih Jumalani, jos vain saan elää, miten kiitollinen olenkaan kaikesta siitä järkyttävästä runsaudesta, joka minua ympäröi. Jokaisesta uudesta aamusta, kahvikupista, siitä että on pimeää tai valoisaa, siitä että sataa tai aurinko paistaa…
Niin kuin ystäväni ja työtoverini, maailman optimistisiin ihminen, edesmennyt Kalle Könkkälä sanoi, ei kukaan jaksa olla aina epätoivoinen.
Silti kun ilmeni, että ei minua mikään vakava vaivaa, jo illalla ilmenivät ensimmäiset tyytymättömyyden aallot… Sellainen on ihminen…