Blogilinjalla: Heini

Nuo hiljaiset miehet Kallen taustalla

Kun Kalle Könkkölä palkkasi avustajansa, hänellä oli vain yksi perusperiaate. Avustaja ei saa olla hoitsu. Kalle ei halunnut hoitajaa, koska hän ei ollut sairas. Hoitajan perinteiset ominaisuudet eivät mitenkään kuuluneet avustamisen kulttuuriin. Kalle oli pomo ja kaikki tehtiin niin kuin hän halusi. Sain sen joskus tuta minäkin, kun yritin jotenkin järkiperäistää toimia.

Kallen avustajat olivat rokkareita, tupakoivia ja bilettäviä muusikoita, sivistyneitä nuoria miehiä, joista sitten vuosien vieriessä vanhenivat ja joista tuli kivoja perheenisiä ja jotka lopettivat tupakanpolton ja vähensivät viinanjuontia ja kasvattivat lapsiaan ja olivat hyviä aviomiehiä. Kaikki myös lukivat intohimoisesti.

Miksi Kalle halusi kundit ympärilleen? Luulen, että kyse oli elintilasta. Kundit eivät puuttuneet eivätkä tunkeutuneet. He eivät tuoneet itseään esille ja heillä taisi olla kaikilla oma intohimo. Kalle ei ollut heidän elämänsä keskipiste.

Tunsin liki 30 vuoden aikana lähes kaikki Kallen henkilökohtaiset avustajat. Monet tekivät töitä Kallen rinnalla vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Ihailin usein hyvien ja perhanan pientä palkkaa saavien ihmisten kykyä olla taustalla.

Tosi vaikeilla matkoilla Ugandassa, Etiopiassa, Perussa, Kosovossa näin monta kertaa, miten he äärimmäisen stressaavissa tilanteissa eivät koskaan menneet paniikkiin, vaikka usein oli hengenlähtö lähellä, siis Kallelta.

He eivät hätkähtäneet, pienistä eivät nyrpistelleet nenäänsä, he joustivat. Moni pelasti Kallen hengen. Huippuna Petteri joka pumppasi ilmaa keuhkoihin käsikäyttöisellä palkeella koko lentomatkan, kun hengityskone lakkasi toimimasta. Kun Kalle kuoli sairaalassa, hänen rinnallaan en ollut minä vaan etiopialainen Daniel, avustajien valiojoukkoa.

Eipä saanut Daniel mitään jälkikäteen mitään tukea, vaikka oli tosi pahassa paikassa. Kiitosta ei tullut, mutta se tulkoon nyt.

Kalle ei muuten koskaan juuri kiittänyt. Perustelu oli ymmärrettävissä. Koska vaikeavammainen tarvitsee apua niin paljon, eihän sitä ehtisi sanoa muuta kuin kiitos ja anteeks. Milloin sitä ehtisi tehdä töitä. Ei lirkuteltu eikä hempeilty.