Vappumunkkeja, herkullisia vappumunkkeja, maukkaita, vesi kielelle…. JA SUORAAN UUNISTA!!!
Kyllä se vaan niin on, että vappua ei ole ilman munkkeja ja simaa! Molemmat mielellään kotitekoisina jos mahdollista! Joskus opiskeluaikanani Järvenpäässä asuessani ostin mukamas vapputunnelmaan päästäkseni kaupasta pussillisen munkkeja ja pullollisen simaa… Olen katunut sitä jälkeenpäin kovasti ja päätin silloin, että en enää ikinä osta kaupan munkkeja enkä simaa vappuna, oli tilanne mikä tahansa. Mieluummin olen vaikka ilman!
Vuonna 2024 vappumunkit onnistuivat todella hyvin, kiitos henkilökohtaisen avustajani Hennan, joka on taitava leipuri! Munkkeja tuli syötyä useita heti tuoreeltaan ja muillekin ne ovat käyneet kaupaksi. Charly-koira on tietenkin vaatinut munkeista oman osansa, se rakastaa niitä! Olen kyllä antanut Charlylle munkeista palan sieltä toisen täältä, mutta olen aina tarkka siitä, etten anna sille liikaa herkkuja, ettei pikkuisen vatsa tule kipeäksi. Minulla on myös käynyt Charlyn kanssa onni ruokavalion suhteen, sillä Charlylla ei ole minkäänlaisia allergioita!
Minun edellisellä koirallani, maltankoira Panulla (2010-2021) oli epilepsia ja se joutui viimeisinä vuosinaan ottamaan epilepsialääkettä kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Onneksi lääkkeen ottamisessa ei ollut Panun kanssa oikeastaan mitään vaikeuksia: Kun vain kätki pillerin sopivan herkun sisään (esimerkiksi raaka jauheliha), Panu otti lääkkeen kiltisti vastaan panematta. Sen voi sanoa jopa odottaneen lääkkeen ottohetkiä päivittäin: “Panu, otatko lääkettä?” Korvat heristyivät ja Panu suorastaan juoksi tiskipöydän luo valmiina ottamaan lääkkeen. Yhtä helppoa lääkkeiden antaminen oli myös muiden erilaisten kuurien kohdalla. Minulle oli itsestään selvää, että hoidin Panun epilepsiaa lääkkeillä, kunhan se vain helpotti pikku kullan oloa, mutta kalliiksi se tuli! Niinpä olen nyt erityisen kiitollinen siitä, että Charly on ollut niin terve ja helppohoitoinen koira.
Simakin totteli minua ja valmistui ajoissa: Ja kyllä siitä tuli niimmahottoman hyvää! Inkiväärisimaa on tosiaan usein kiitetty ja aina kehuttu! Sen raikas maku säilyy kielellä vielä kauan juomisen jälkeen – Suosittelen lämpimästi!
Koska olen itsekin ylioppilas, minulla on erityisen lämpimiä muistoja siltä keväältä, jolloin itse valmistuin lukiosta. Se oli vuonna 2008. Itse asiassa juuri vappuna 2008 tulimme kaksoissiskoni, äitini ja isäni kanssa takaisin Suomeen kierreltyämme Eurooppaa asuntoautolla kaksi viikkoa. Kyseinen matka oli äitini ja isäni antama ylioppilaslahja minulle ja kaksoissiskolleni. Se oli monin tavoin ikimuistoinen matka, jota muistelemme lämmöllä vielä tänäkin päivänä. Matkustimme ensin laivalla Helsingistä Tallinnaan (asuntoauto oli mukana laivassa) ja ajoimme sitten Tallinnasta Latviaan, Liettuaan, Puolaan, Tšekkiin, Itävaltaan, Italiaan, Sveitsiin, Ranskaan, Saksaan ja sieltä laivalla takaisin Suomeen. Matkan pääkohde oli Italia, missä viivyimme muutaman päivän ja kävimme Venetsiassa, Veronassa sekä Ihana Elisa -draamasan kuvauspaikkana esiintyneen linnan pihalla. Koko matka itsessään oli aivan upea, ikimuistoinen kokemus, mutta kaikista suurimman vaikutuksen minuun teki Italian lisäksi Sveitsi – se on kaunis ja hieno maa – tosin hyvin kallis. Sieltä saa kylläkin todella hyvää suklaata (mm. Toblerone -suklaa on sveitsiläistä!) Vappuna 2008 Suomessa oli epätavallisen lämmin vappu, jolloin miehet tarkenivat hyvin ulkona pihahommissa ilman paitaa! Luin juuri vappuna säätiedoista, että yhtä lämmin vappu, melkein 20 asteen lämpötiloineen, on ollut viimeksi juuri vappuna 2008, eli 16 vuotta sitten… Rinnassani läikähti lämpimästi: “vaan onhan muistot, kauniit muistot…”
Charly-koirani innostuu aina hillittömästi, kun vain sanonkin sanan “valokuva“. Se nimittäin tietää, että suostuessaan kiltisti yhteiskuvaan minun kanssani, Charly saa aina palkinnoksi jonkin herkkupalan! Charly on kyllä niin kuvauksellinen kaveri, että siitä ei huonoja kuvia saakaan, se on ihan SUPERSÖPÖ! Kaikenlaisten sekalaisten vapputunnelmakuvien ottamisen jälkeen Charly halusi hiukan esitellä omia taitojaan ja pitihän sille suoda se ilo! Alapuolella näet muutaman otoksen Charlyn temppuilusta:
Tässä olivat minun ja Charlyn vapputerveiset vuodelta 2024! Sokerina pohjalla mainittakoon vielä, että varsinaisten vappujuhlien jo tauottua meidän perhepiiriimme saatiin uusi, rakas jäsen, kun jo aiemmassa postauksessa mainittu isosiskoni miehineen saivat viidennen lapsensa, poikavauvan, 2.5.2024: Ei ole mitään niin ihanaa kuin uusi vauva! Olemme kaikki niin onnellisia ja kiitollisia Taivaan Isälle Hänen hyvyydestään, armostaan ja yltäkylläisyydestään!
On todella ilo jakaa arkeani yhdessä teidän kanssanne, rakkaat lukijat! Halusin kirjoittaa vapputerveiseni teille juuri tänään, lauantaina, sillä huomenna:
“Onhan sunnuntai, lepopäivä, totta kai!”