“Entäs nyt sitten, nyt ovat tärkeät hetket meneillään!”
Kyllä sitä vain on yritettävä pitää pää pystyssä ja fiilikset korkealla, vaikka Suomen jääkiekkomaajoukkueen kaksi viimeisintä peliä ovat menneet aivan pipariksi. Varsinkin Suomen joukkueen esitys Itävallan kiekkotiimiä vastaan oli noloa katsottavaa: Lopputuloksena 2-3 tappio varsinaisella peliajalla! “Poitsut, nyt meni todella pieleen, sano!”
Minä olen lähes koko pienen ikäni seurannut aktiivisesti jääkiekkoa ja tiedän pelin luonteesta hyvin sen, ettei häviöstä voi syyttää sokeasti vain maalivahtia. Häviön hetkellä syy on koko joukkueessa, jokin asia yhteispelissä ei toimi. Pelaajien täytyy käydä keskenään selkeää ja ymmärrettävää, rakentavaa vuoropuhelua, tähän tyyliin: “Minä syötän ja sinulta menee ohi. Pidä katse kiekossa ja vie kiekko pois omalta alueelta. PAINIKAA, VÄÄNTÄKÄÄ, TEHKÄÄ KAIKKEA, MITÄ LAKI SALLII!” Minun mielestäni Harri Säteri on ollut useimmiten aivan mies paikallaan Suomen maalilla, pikemminkin Suomen joukkueen muut jäsenet ovat jättäneet Säterin aivan liian usein yksin pitämään joukkueen päätä pinnalla kiekkotulituksen aikana. Ihmekös tuo, jos kiekko lopulta liukuu sisään, kun ei ole kukaan kavereista mukana tonttia siivomassa.
Tänään lauantaina, 18.5.2024, Suomi sai Kanada-otteluun unelma-alun, kun aivan pelin alkuhetkillä se sai iskettyä nopeaan tahtiin kaksi maalia vastustajan verkkoon. Tämän jälkeen Suomen joukkue sortui kuitenkin nopeasti siihen samaan virheeseen, jonka se teki myös Itävalta-ottelussa eli rentoutui liikaa, alkoi panikoida, kadotti pelirytminsä ja lopulta Suomen pelaajat jäivät luistimistaan kiinni kentän pintaan, tapahtui totaalinen jäätyminen. Kanadan joukkue käytännössä tarjosi Suomen joukkueelle voittoa rangaistuksillaan, varsinkin, kun yhdessä vaiheessa eräs Kanadan pelaaja sai törkeästä Jesse Puljujärveen kohdistuneesta sohimisesta rangaistukseksi 5+20 minuuttia. Siinä ajassa melkein mikä tahansa muu joukkue olisi tehnyt maaleja useammankin, mutta: “Mikä (Suomen joukkueella) on, kun ei taidot riitä?”
Niin siinä sitten lopulta kävi, että jännittävien, sydämentykytyksiä aiheuttaneiden vaiheiden jälkeen, johdettuaan peliä useampaankin eri otteeseen, Suomi hävisi Kanadalle maalein 3-4 varsinaisella peliajalla. Totisesti, Suomen joukkuetta syötiin kuin parastakin leipää, joka kaiken huipuksi uitettiin vielä vaahterasiirapissa!
Ei käy, pojat, ei, tällainen peli ei vetele! Nyt on tilanne sellainen, että Suomen joukkueen on käytännössä pakko voittaa jäljellä olevat kaksi alkulohkon ottelua (Tanska-Suomi maanantaina 20.5.2024 ja Suomi-Sveitsi tiistaina 21.5.2024), tai muuten meille käy kuin Tampereen Ilveksen liigajoukkueelle kevään 2024 Suomen mestaruustaistossa: lupaavan alun jälkeen me sotkeudumme omiin luistimiimme niin pahasti, että lennämme ulos mitalipeleistä ennen kuin koko joukkue valmennusjohtoa myöten saati me kotikatsojat sohvillamme ehdimme sanoa: “Rähmäkäpälä!”
“Ei muuta ku hirveetä pökköä pesään!!! Lauo, Leijona, lauo, eäääääääääääähhh!!! DEN GLIDER IN!!!” “MITÄ MAHDOLLISUUKSIA, MITÄ MAHDOLLISUUKSIA!!!”
PSST. Nippelitiedon nappulatrivia: Kanadan maajoukkueessa pelaa nuori mies nimeltä Andrew Mangiapane (s.1996). Sukunimi on italialaista alkuperää, ja siksipä nimen suomennos voisi olla vaikka: “Antero Leipäsyömäri“!