“Aikuiset ne vielä hetken jatkaa juttujaan, tyttö aamuhämäriin lukee kirjojaan.”
Hei, ystävät
Pahoittelen sitä, etten ole tällä viikolla ehtinyt tietokoneen ääreen kirjoittamaan teille mitään mielenkiintoista, mutta lupaan korjata asian ensi viikon aikana, sillä minulla on varastossa aihe, josta minulla on niin paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa, että nyt käytössäni oleva aika ei tosiaankaan riitä sen aiheen läpikäymiseen, mutta palaan aiheeseen ensi viikolla, joten pysykää mukana!
Tällä viikolla tavallinen arki on kuin varkain vienyt kaiken aikani: Olen käynyt uimassa, lenkkeillyt koiran kanssa ja fiilistellyt kesää, leiponut Henna-avustajani ja veljentyttäreni Liljan, 10v, kanssa mini-donitseja, seurannut Ranskan avointen tennisturnausta mahdollisuuksien mukaan ja seurannut jännityksellä espanjalaisen “La promesa”-televisiosarjan tapahtumia. Totta puhuakseni minä olen nyt katsonut sarjan kaikki jaksot siihen saakka, kun niitä on tehty, eli jos haluan jatkaa sarjaa eteenpäin, minun täytyy odottaa, kunnes joku laittaa jaksoja nettiin, jotta voin jatkaa sarjan seuraamista. Ehkä pidän sarjan seuraamisesta pienen tauon, jotta jaksoja ehtii tulla katsottavaksi kerralla enemmän. Tietysti aion seurata Suomessa esitettävät jaksot Areenasta kuten tähänkin asti, yksin tai yhdessä ystävieni kanssa, sillä minusta on mukavaa katsoa sarjoja yhdessä toisten kanssa ja samalla analysoida jaksojen tapahtumia ja henkilöhahmoja. Minä olen vain niin malttamaton, että haluan aina tietää etukäteen, mitä tulevissa jaksoissa tapahtuu ja niinpä pyrin aina etsimään keinoja katsoa jokin mielenkiintoinen sarja ennakkoon. Tässä tapauksessa myös espanjan kielen taito auttaa paljon, koska nettiin julkaistuissa jaksoissa ei ole tekstityksiä. Onneksi, vaikka minä itse otan mielelläni selvää mielenkiintoisten sarjojen tulevista tapahtumista, minä olen myös hyvä pitämään salaisuuksia, eli en kerro sarjan tulevia tapahtumia muille, jos he eivät halua tietää. Jos taas vastaavasti on joku ihminen, joka nimenomaan haluaa tietää tulevia juonenkäänteitä, keskustelen niistä myös mielelläni, sillä on ihan mukavaa päästä purkamaan jollekin niitä ajatuksia ja tunteita, joita sarjan tapahtumat itsessä herättävät. Ja sen minä voin sanoa, että La promesa on totisesti sellainen sarja, jonka tapahtumat herättävät tunteita: pakahduttavasta onnesta pimeään, kalvavaan vihaan ja pohjattomaan suruun! Mielestäni sellaiset sarjat ovat kuitenkin kaikkein parhaimpia!
Tänään sunnuntaina tunnelma on ollut jotenkin pysähtyneen masentava. Minä itse olen luonteeltani sellainen ihminen, että sää on aina vaikuttanut voimakkaasti mielialaani. Esimerkiksi tänään aamusta ja alkuiltapäivästä täällä Tampereen Linnainmaalla satoi vettä ja ilma oli muutenkin synkkä ja harmaa: on juuri sellainen sunnuntaiolo, ettei jaksa tehdä juuri mitään, korkeintaan katsoa televisiota tai lukea hyvää kirjaa, mutta siinä se, olo on suoraan sanottuna niin laiskan vetelä, ettei jaksa edes ajatella kauheasti.
Itse asiassa olen menossa tekemään juuri sitä: Katsomaan televisiota. Sieltä on juuri alkamassa vuoden 2024 Ranskan avointen miesten kaksinpelin loppuottelu, jossa ovat vastakkain Espanjan Carlos Alcaraz, 21 (#3) ja Saksan Alexander Zverev, 27 (#4). Eilen pelattiin jo naisten loppuottelu, jossa voiton vei Puolan Iga Swiatek, 23 (#1), joka voitti Italian Jasmine Paolinin, 28 (#12) suoraan kahdessa erässä 6-2, 6-1.
Nyt on luvassa siis miesten finaali, jossa minulla itselläni on selvä voittajasuosikki, mutta en sano sitä vielä ääneen. En ole taikauskoinen, mutta rukoukset Taivaan Isälle on lähetetty, koska kyllä suosikkinsa puolesta saa rukoilla, jos tahtoo. Katsotaan sitten, mitä tuleman pitää!
Jännittävä tennisilta tulossa! Toiveena on myös paneutua hyvän, mielenkiintoisen kirjan ääreen myöhemmin tänä iltana. Täydellistä tekemistä sunnuntaille!
“Kai aika silloin pysähtyi, iltapäivään sunnuntain…”