riippumatossa
Unessa yhteys nupuillaan
kudelmaverkossa
Unelmoin pehmeän,
lempeän pesän.
Kurkotan
Nuku, nukun
nukkuu – kukkuu
Huomenta, huojuvat puut
Moi! Sanataiteen ystävänä minua kiehtoo, kuinka asettelemme sanamme, millaisia tarinoita kerromme ja kenen ääni saa kuulua. Tässä tekstissä purnaan stigmaa, yhteiskunnan syrjäyttäviä rakenteita ja tuon esiin vaihtoehtoisia näkökulmia toipumiseen, unohtamatta tietenkään syleillä kauneutta maailmassa. Kaikki kumpuaa tuttuun tapaan omasta kokemushistoriastani.
Uhreja, sankaritarinoita vai ihmisiä?
Sanoilla on väliä, niissä on voimaa. Medialla on valtaa. On hienoa, että julkkikset puhuvat mielenterveysvaikeuksistaan ja mielenterveyden häiriöistään.
Seuraava askel voisi olla mielenterveystoipujakuvaston laajentaminen. Väitän, että media näyttää mielenterveystoipujista karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia kuvia: uhreja ja sankareita. Meille on siis tarjolla kaksi vaihtoehtoa. Joko näemme kaltoikohdellun, sääliä herättävän hahmon, joka on kärsinyt elämässään esimerkiksi psyykenlääkkeiden sivuvaikutuksista. Toinen vaihtoehto on menestyjä, joka on ottanut mielenterveyden diagnoosin vastaan kuin kolhun ja jatkanut elämäänsä. Tämä ei anna kovin realistista kuvaa mielenterveyden häiriöistä eikä niistä toipumisesta.
Olemme kaikki ihmisiä, kuolevaisia ja inhimillisiä. On lajillemme tyypillistä “inspiroitua” toisten tekemisistä ja olemisista. Opimme matkimalla ja kateus parhaimmillaan voi viestiä meille omista tarpeistamme ja toiveistamme. Tämän varjolla ei kuitenkaan voida vähätellä ihmisiä yksinkertaistamalla heidän kasvu- ja kehitysprosessejaan. Esimerkiksi toipumista ei voi pelkistää suoritukseksi, jonka kuka tahansa voi saavuttaa tahdonvoimalla ja yrittämällä tarpeeksi.
Toipumisen lyhyt oppimäärä
Kuvaan itse toipumistani matkana omannäköiseen, hyvään elämään. Elämänhalu, toiveikkuus, hyvinvointi ja nauttiminen elämästä liittyvät omalla kohdallani toipumiseen mielenterveyden häiriöstä. Toipuminen on minulle ikuisuusprosessi, jossa saan oppia uutta ja kasvaa ihmisenä. Jokainen määritelköön itse, mitä elämältä haluaa. Jokainen myös tietää itse parhaiten, miten näihin tavoitteisiinsa voi päästä.
Yhtenä toipumisen ulottuvuutena voidaan pitää minäpystyvyysuskomuksia eli omia käsityksiä ja odotuksia siitä, kuinka todennäköisenä pitää omia kykyjään, taitojaan ja mahdollisuuksiaan saavuttaa erinäisiä asioita. Minun kohdallani ongelmaksi muodostuu epävarmuus ja epäonnistumisen pelko, joka muuttuu itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Etenkin aiemmin kärsin myös huonosta itsetunnosta ja arvottomuuden kokemuksista. Vaikka tiesin ja tiedostin kaiken edellä kirjoittamani ja pyrin toipumiseen kaikella sisullani ja sinnikkyydelläni, en keksinyt keinoa, jolla olisin (silmänräpäyksessä) voimaantunut, luottanut itseeni ja voinut hyvin. Oikeastaan toipumisen suorittaminen ja kiirehtiminen vain pahensi tilannetta.
Toipuminen mielenterveyden häiriöstä on prosessi, joka vaatii toipujalta paljon luovuutta. Itsetuntemuksen kasvaminen auttaa löytämään juuri ne itselle toimivat asiat ja ratkaisut. Minulle toipumisen avainsanoja ovat itsemyötätunto ja voimaantuminen. Lyhyesti sanottuna, toipuminen on oppimisprosessi.
Toipuminen on vuorovaikutuksellista
Toipuja joutuu kohtaamaan sairautensa lisäksi stigman. Ihmisten asenteet ja ennakkoluulot satuttavat, pahimmillaan traumatisoivat.
Yhteiskunnan viesti toipujille kaikuu menneisyydestä. Meille tarjotaan kannustinloukkuja ja toimenpiteitä, jotka tähtäävät työelämään pääsemiseen tai paluuseen. On vaikea selvitä keskustelusta uuden ihmisen kanssa joutumatta kertomaan työstään tai sen puutteesta. Käsittääkseni Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimuksissa ei kuitenkaan mainita työtä ihmisarvon mittarina.
Tarvitaan korjaavia kokemuksia ja turvallisempia tiloja, joissa saa puhua.
Toipumista edistää toiveikkuus, jota voi löytää esimerkiksi vertaistuesta. Samankaltaisia asioita kokeneet ihmiset voivat antaa syvän ymmärretyksi tulemisen tunteen. On helppo samaistua ihmisiin, joiden kanssa on kokenut samankaltaisia asioita. Kun huomaa vertaisten oppivan uusia asioita ja pääsee jakamaan omia onnistumisen kokemuksiaan, toivo kasvaa.
Kokemusasiantuntijana olen kokenut pääseväni vaikuttamaan. Olen kertonut mielenterveystyötä opiskeleville ja alalla työskenteleville ammattilaisille sairastamis- ja toipumiskokemuksistani. Olen saanut kertoa, millaisista kohtaamisista olen hyötynyt. Olen toiminut kokemusasiantuntijana ammattilaisen rinnalla täydentäen ammattilaisen osaamista kokemustiedollani.
Joskus murehdin valitsemani tien kokemusasiantuntijana rajoittavan mahdollisuuksiani työelämässä ja sosiaalisessa elämässä. En kuitenkaan haluaisi enkä suostuisi työpaikkaan tai lähisuhteeseen, jossa minun pitäisi salailla, puolustautua, esittää oireetonta tai ylipäätään esittää olevani muuta kuin olen. Niin yksinkertaista se on. Pidän itseäni onnekkaana. Minulla on yksi elämä ja vapaus elää se.
Voimaantumisterveisin,
Minka