Niin se tammikuun ensimmäinen päivä pyörähti käyntiin ja me “joudumme” pitämään tänään uudenvuoden jatkot, koska eilinen ilotulitus, valo show reissu ja tinanvalu vei sen verran mehuja, ettemme ehtineet toteuttaa tyttären toivetta makkaran grillauksesta nuotiolla.
Eilen kaupassa käydessä melkein kyllä jätin tinat kauppaan, koska noin kahdeksan euroa oli mielestäni kahdesta pienestä tinakengästä yksinkertaisesti vain liikaa.
Päädyin nyt kuitenkin ne ostamaan, koska epäilin, että tinan korvaajilla, kuten mehiläisvahalla tai sokerilla saisin kuitenkin jonkin “kaaoksen” aikaan.. ja päätyisin jynssäämään kärventynyttä sokerilientä liedeltä.. tai onnistuisin polttamaan koko tuotoksen ennen veteen kippausta.
Halusimme myös päästä perinteisesti tinasta ennustamaan tulevaa vuottamme. Haluan myös ylläpitää jonkinlaisia perinteitä… vaikka toisaalta koen “jatkuvan perinteiden” vaalimisen tosi raskaaksi…
Koetan siis vaalia vain helppoja perinteitä, joista toivottavasti jää mukavia muistoja tulevaisuuteen ja jotka ei kuitenkaan kuormita ketään liikaa. Pyrin siis välttämään kaikenlaista ylimääräistä perinnehössötystä.
Tinasta ennustus
Minulle tuli valetusta tinasta tuli kani, joka lupailee yllättävää perheen lisäystä sekä koru, joka lupaa rakastavaa puolisoa. Tyttären tinasta tuli aaltoja, joka lupaa suuria muutoksia elämään.
Jännityksellä siis odotan ja odotamme, mitä tämä alkava vuosi tuo tullessaan. 😉 Kaikenlainen uusioperhekuvio on kuitenkin asetelma, mitä olen ihan tietoisesti pyrkinyt välttämään.
Omat perinteet
Joka vuotinen uudenvuoden perinteemme on makkaran grillaus nuotiolla. Tästä yritin ehkä tänä vuonna alitajuisesti laistaa, koska olin unohtanut hankkia nuotioon polttopuut.
Puita saimme onneksi tänään ja saimme kuin saimmekin makkarat grillattua. Hiilloksen odottaminen on niin hidasta, joten koska emme edes kerran vuoteen jaksa odottaa nuotion hiillostumista… saamme hyvin epätasalaatuisia makkaroita. Mutta makkaroiden onnistumistakin tärkeämpää on se kaikki muu siihen liittyvä, yhdessä olo, nuotion teko ja yhteinen tekeminen.
Nasun päivä
Tänään juhlittiin Nasu Vallattoman synttäreitä. Nasu täytti 2 -vuotta. Synttärimuistamiseksi Nasu sai muutaman ylimääräisen koiran namin. Muuten päivän sankari on viettänyt päivää aika pitkälle torkkuen.
Nasu on siitä kiva koira, että se pitää nukkumisesta.. aivan kuten hänen palvelusväkensäkin.
Valveilla ollessaan Nasu onkin sitten tulta, touhua ja tappuraa. Eikä mikään jää häneltä huomaamatta, eikä mikään asia tapahdu ilman, että hän siihen osallistuu – tavalla tai toisella ja joko luvalla tai sitten “väkisin”.
Nasu on siitä jännä koira, että vaikka hän tosiaan haluaa osallistua aivan kaikkeen aktiviteettiin, niin silti, tai ehkä juuri sen vuoksi, hän vaatii kotona oman hiljaisen ja rauhallisen tilan, johon hän voi halutessaan vetäytyä lepäämään.
