Olen pyrkinyt kerran viikossa ottamaan ns. omaa aikaa, jolloin saan käytännössä keskittyä vain itseeni. Kaunis ajatus sinänsä, mutta…
Tämähän on itsepetosta parhaimmillaan, sillä käytännössä “säntäilen” kauhealla kiireellä paikkaan x ja y pyrkien nauttimaan ajasta, käytännössä kelloa kytäten, että olen varmasti ajoissa hakemassa lasta koulusta. Sillä seurauksella, että tänäänkin olin tunnin liian aikaisin jo melkein koululla..
Taidetta
Kävin säntäilyn lomassa tutustumassa erääseen taidenäyttelyyn, jossa oli nähtävillä lasten tekemiä ilma-aiheisia taideteoksia.
Säntäily on toki ehkä väärä termi, tänään juuri luin uudesta lääkärinlausunnosta, että kulkemiseni on hidasta ja vaappuvaa. Sanotaan siis, että hitaan vaappumisen lomassa kävin tutustumassa erääseen taidenäyttelyyn 😉
Taidenäyttelyt on aina virkistäviä paikkoja ja tässä nimenomaisessa näyttelyssä oli tosi hyvää se, että teokset oli hyvin kompaktisti esillä yhdessä paikassa. Ei siis tarvinnut tuhlata omaa energiaa liikkumiseen.
Lumikaaos
Olemme saaneet myös nauttia melko poikkeuksellisista lumimääristä näin jo joulukuun alkupuolella täällä länsirannikolla. Lumen määrän on aiheuttanut hieman haastetta liikkumiseen, mutta onneksi mulla on ihan paras naapuri, joka on lykkinyt lumet jo kahdesti pois tieltä, että pääsemme kulkemaan!
Lumityöt on sellainen pieni haaste meillä, sillä avustaja ei saa tehdä lumitöitä. Aina, jos olen erehtynyt kysymään, voiko avustaja tehdä jotain työtehtävää, on vammaispalvelusta käytännössä kyseinen työvaihe kielletty. Meidän piha on “liian iso”, eikä avustaja saa työntää lunta kolalla puolestani… Tänäkin talvena meillä menee portilta jo perinteeksi muodostunut pieni tallottu polku ulko-ovelle.
Pitää silti nyt nauttia näistä satumaisemista, sillä ensi viikolla ne voivat olla muisto vain. Ainakin uutisten mukaan länsirannikolla nautitaan mahdollisesti maanantain jälkeen kaupunkialueella etenkin mahdollisista tulvista.