Eläkevakuutusyhtiön lisäksi Kela on laitos, joka ei petä miltei koskaan. Molemmissa laitoksissa on töissä lääkäreitä, joilla on kyky ihmeparantaa sairaat, ainaki paperilla, sillä ei minua ainakaan yhtään vähempää satu, kuin ennen heidän päätöstään.
Sairas vai työkyvytön työtöntyönhakija?
Hain Kelasta sairaspäivärahaa, koska onhan se hieman väärin, että työkyvytön ihminen roikkuu TE-toimiston vaivoina. Siellä toki on oltava, mikäli rahaa mielii saada, jos Kela ei myönnä sairaspäivärahaa, tai sairaspäivärahat on tullut kulutettua niin sanotusti loppuun.
Toki, jos liiton päivät on kulutettu loppuun tai liittoon ei edes kuulu, ei välttämättä jää työttömyyskorvaustakaan osa-työkyvyttömyyseläkeläiselle maksettavaksi, koska eläke ja työttömyyskorvaus ovat toisiaan vähentäviä etuuksia… Puoliksi työtön ei siis saa puolikasta työttömyyspäivärahaa, ei, vaikka liiton päiviä vähenee joka kuukauden arkipäivältä normaalisti. Hieman epäreilua, eikö?
Vuoden kun on ollut työttämänä työnhakijana, on ikäänkuin ollut vuoden täysin työkykyinen, on tällöin taas mahdollisuus hakea uudelleen Kelan sairaspäivärahaa. Siinäkin kannattaa kyllä olla tarkka mihin kohtaan hakemuksensa sisään pistää, sillä jos sairaspäiväraha myönnettäisiinkin… voi sillä olla merkitystä minkä ajanjakson mukaan sairaspäiväraha maksetaan.
Sairaspäivärahan hakeminen
Alunperin laitoin hakemuksen sisään jo helmikuussa, jolloin sain tiedon alkuun, että vanhalla, alle vuoden vanhalla B-lausunnolla voisin päivärahaa hakea. Niin ei sitten ollutkaan, vaan piti hakea tuore B-lausunto, ikäänkuin krooniset pitkäaikaissairaudet – elämänmittaiset, ainakaan paranisi vuoden aikana.
Hieman nikottelin, koska eihän ne paperit ilmaisia ole, ja täysin turhaan haettuna ovat myös turhan kalliitta, koska omasta pussista pitää tilittää lausuntomaksut, käyntimaksu- tai vuosimaksu sekä vielä fysioterapian tutkimusmaksu. Niillä rahoilla itse olisin ostanut esimerkiksi reilusti yli ostoskärryllisen ruokaa!
Varasin lääkäriajan, ja ensimmäisen vapaan ajan sain B-lausunnon kirjoitamista varten toukokuun loppuun, siis lähes kolmen kuukauden päähän. Juuri ennen B-lausunnon saapumista, Kela antoi odotetusti ensimmäisen hylkypäätöksensä, koska en ollut toimittanut heille tuoretta lääkärinlausuntoa….
Samantien laitoin uuden hakemuksen sisään, ja odotin päätöstä…. Kela lupailee käsittelyajaksi noin 25 arkipäivää. Minun käsittelyäni kiirehdittiin ja sain päätöksen yli 40 arkipäivän jälkeen! Kielteisen, mitäs muutakaan, voin kuulemma palata tradenomin töihin heidän arvion mukaansa, toimintakyvyssäni on vain rajoitteita, ei työkyvyssä. Joku maallikko voisi luulla, että nämä kaksi asiaa korreloivat toisiaan.
Selässäni vuonna 2016 ollut välilevyn pullistuma on “parantunut” ja oireeni johtuu vain fibromyalgiasta, enkä ole vuoteen hakenut heidän tietojen mukaan kipulääkettä apteekista! Joten hoitoani voidaan tehostaa kipulääkkein ja lääkkeettömin hoidoin. Välilevyrappeuma ja hermojuurioireistot sun muut oli muun muassa parantuneet ihan itsestään! Juuri ne, jotka ovat eniten elämää ja työkykyä haittaavia asioita.
Voihan kipulääke!
Hermokipua kärsivänä potilaana voin kertoa, että kyllähän sitä söisi vaikka pieniä kiviä, jos se poistaisi sen kivun. Sitä oikeastaan olisi valmis tekemään lähes mitä tahansa.
Kipu on oikeastaan asia, mistä en viitsi edes juuri puhua. Olen huomannut, että ihmisillä ei oikeastaan ole edes käsitystä, mitä kipu on, sitten kun se ottaa vaikka “pikkasen hermoon”. Ei ihan putkeen mennyt alatiesynnytyskin on itsessään ihan sivujuonne, silloin kun selässä ottaa joku kohta osumaa johonkin hermoon, tämäkin on tullut koettua ja ihan yhtä aikaa.
Monet luulee, että kun menee vaikka luu poikki se sattuu. No, voihan se sattua sen hetken, ennen kipsausta, mutta sen jälkeen se on käytännössä kivuton. Itse elän joka päivä kivuissa, kovissa kivuissa. Pahimpina päivinä aivan järjettömissä kivuissa.
Oikeasti mä varmaan vaan huutaisin kokoajan suoraa huutoa, jos siitä olisi yhtään mitään hyötyä -muttei siitä ole. Taikka mä itkisin kivusta, mutta kun ei siitäkään ole mitään hyötyä, tulee vaan entistä kamalampi olo, kun ei saa sitten enää edes henkeä.
Yritän siis keskittyä mahdollisimman mukavaan – oman näköiseen elämään, kivuista huolimatta. Kipupotilas tarvitsee itselleen syyn elää, koska muuten ei jaksa. Onneksi itsellä on syitä pihan täydeltä. Toki, omannäköiseen elämään itsekkin tarvitsen hyvät tukijoukot ja muut realiteetit, jos niitä ei ole, silloin ei “tämännäköinen” elämäkään välttämättä onnistu.
Miksen sitten syö kipulääkkeitä?
Viimeksi viime perjantaina anelin lääkärin päivystyksessä hirveään selän hermokipukohtaukseen kipulääkettä tunteja, mitä tahansa, sillä en tiedä miten kauaa enää kestäisin sitä kipua. Lääkäri kertoi, ettei voi antaa minulle mitään, muuta kuin parasetamolin, ettei pahenna oloani entisestään! Tässä tilanteessa on todella “onni” olla yliherkkä lähes kaikille maan ja taivaan välisille kipua lievittäville lääkkeille!
Kipupolille olen itse pyrkinyt kahdesti, kummallakaan kerralla minua ei ole huolittu heidän asiakkaksi, koska minulla on niin paljon kipulääkeyliherkkyyksiä, enkä hyödy fysioterapiasta tai psykiatrisesta sairaanhoitajasta. Olen siis väliin putoaja tässäkin palvelussa!
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mikähän taikalääke Kelalla on mielessä, mitä menneinä vuosina ei ole kukaan minua hoitava lääkäri vielä keksinyt! Missä on se kipukääke, joka poistaa tämän hirveän ja lamauttavan kivun? Missä on se lääke, joka antaa mulle takaisin mun vanhan elämän? Tai edes osan siitä?
En mä ainakaan halua olla sairas, tuskin moni muukaan tämän alan kollega. Uskon että niin minä, kuin ne monet muut, otamme hyvin mielellään avun vastaan, jos sellainen on tarjolla. Tarkoitan ihan oikeita apuja. Se on kovista kivuista kärsivän potilaan pilkkaa, että käsketään ottaa rusina käteen ja siirtää kipu rusinaan ja heittää rusina roskiin. Ei todellinen kipu kyllä rusinaan kanavoidu, se on vissi.
On osaltaan ihan uskomtaonta, miten yhä edelleen, näin pitkällä tätä vuosituhatta, joutuu ihmiset elämään päivittäin kivuissa!