Kulkeminen itsessään saattaa olla erilaisille sairaille tai toipilaille tosi rankkaa. Matkalla voi lisäksi olla kaikenlaisia ylimääräisiä haasteita. Loppu kevään ja kesän aikana olen lähes kerran viikkoon kulkenut erilaisissa tutkimuksissa, lääkärissä sun muissa niin sanotusti pakollisissa menoissa, samalla on tullut koettua yhtä sun toista mielenkiintoista arjen haastetta itsekin.
Haasteita, jotka on toisille suurempia kuin toisille, ja mahdollisesti ihmiset joilla toimintakyvyssä ei ole mitään rajoitteita, eivät varmaan voi edes ajatella niiden olevan jokin ongelma.
Pysäköinnin haasteet
Ennen liikkumisesteisen pysäköintitunnusta oli haasteena itse pysäköinti. Vaikka saatoit löytää parkkiruudun jopa hyvin läheltä kohteen ovea, piti selviytyä pysäköintiautomaatille maksamaan pysäköinti. Eikä se aina riittänyt, että pääset ensimmäiselle pysäköintiautomaatille, jos sille aparaatille ei kelvannutkaan sinun tarjoamasi maksuvälineet, saatoit joutua etsimään kauempaa toisen.
Siinä hetkessä kun pyrit saamaan autosi parkkiin, ennen tutkimusaikaa, ei lohduta se, että pysäköinnin voisi maksaa puhelimella, jos se ei soittamalla onnistu, eikä älypuhelinta ole. Itsellekkin tuli taannoin kiire ehtiä tutkimukseen, vaikka olin varannut pelkkään pysäköintiin aikaa tunnin.
Maksuttomien pysäköintialueiden ruudut saattavat olla hyvin kaukana rakennuksesta, johon pitäisi mennä sisään. Liikkumisesteisen pysäköintitunnus tuo hyvin suuren helpotuksen liikkimisrajoitteisen pysäköintiin periaatteessa, ainakin säästää pysäköintiautomaattien etsimisen vaivan. Usein silti liikkumisesteistenkin pysäköintipaikat voivat olla melko kaukana ulko-ovesta tai rakennuksen sisällä pitäisi pystyä liikkumaan pitkähkö matka määränpäähän.
Pääsetkö sisälle? Entäs ulos?
Mikäli pysäköinnistä on selvinnyt kunnialla, ja pääsee kohteeseen, saattaa sisäänmenossa olla yllätyshaaste, kuten todella jyrkät portaat, vaikket oikeastaan pystyisi kulkemaan portaita! Portaissa ei välttämättä ole kaiteita alas asti. Joten itse ainakin meinasin alastullessa vetää nenälleni asfalttiin, vaikka yritin laskeutua varovasti askelma kerrallaan koko matkan. Kaiteen loputtua loppu matka meni lähes vapaalla pudotuksella.
Rappujen lähellä ei välttämättä ole mitään numeroa, mistä voisi pyytää apua.
Miten päästä hissiin?
Hissiä ei välttämättä ole käytettävissä, vaikka edessäsi on portaat. Mikäli hissi löytyy, saattaa hissin soittokello nappi olla hyvin ylhäällä, johon ei välttämättä jokainen rajoitteinen ihminen edes ylettyisi soittamaan.
Voihan sitä toki jättää menemättä, jos perille ei pääse, eikä apuja saa, mutta kokemuksesta itse tiedän, että sitten ne tutkimukset taas siirtyy hamaan tulevaisuuteen.
Olen itsekin joutunut jättämään lääkärikäynnin kerran väliin, koska en omin voimin olisi päässyt parkkialueelta sisälle. Ajan peruutus kyllä kävi, mutta apua sisään siirtymiseen ei saanut.
Toki, eihän sellaista varmaan monessakaan paikassa ole laskettu työaikaan, että potilaita pitäisi käydä noutamassa parkkialueelta, jos eivät edes ole hengenhädässä.
Onko esteetön kulku vain pääovilla?
Erään ystäväni kanssa juuri keskustelin esteettömästä sisäänpääsystä, tai siitä, että se esteetön sisäänpääsy saattaa olla vain pääovilla ja niin sanotusti pää kulkuväylillä. Ystäväni kulkee rollaattorin kanssa ja on törmännyt arjen haasteisiin rollaattorin kanssa kulkiessaan.
Kulkuväylillä saattaa olla raskaita sivuovia ja rusinana pullassa vielä samaisella ovella kynnys. Jos voimat ei riitä oikein edes pelkän rollan saamiseen kynnyksen yli, miten saisi pidettyä myös raskasta ovea auki sen aikaa, että pääsisi kulkemaan rollan kanssa ovenraosta? Hänellä oli sama kokemus kuin itsellä, että apua näihin ongelmakohtiin ei oikein ole henkilökunnalta saanut., itse on selvittävä, tai oltava menemättä.
Hups keikkaa, sehän oli matto tai laatta!
Itsellekin kynnykset sekä erilaiset käytävämatot on todella suuri haaste ja riskitekijä. Koska vasenta jalkaani en tunne, en ihan tiedosta missä se kulkee. Vasemmassa jalassa ojentajat ja koukistajat ei toimi, joten joudun lonkasta asti “heittämään” jalkaa eteenpäin, ja toivomaan, että niin jalka pitää, kuin kulku on jalan alla esteetön.
Olen todella usein kompastunut ja kaatunut yleisesti käytössä oleviin eteis- ja käytävämattoihin, Jalkakäytävällä liikkuminen on myös melko hazardia, koska kivetyksen kaikki laatat eivät välttämättä ole täysin samalla korkeudella, jolloin voin kompastua ja kaatua muutaman millin koholla olevaan jalkakäytävän laattaan. Näin on myös käynyt useamman kerran.