Häiriö- ja maalikoirana
Olimme Nasun kanssa jälleen etsijäkoirien treeneissä häiriökoirana. Tällä kertaa saimme olla myös maalikoirana etsijäkoirakolle. Maalikoira on koira, jota etsijäkoira etsii. Häiriökoira on koira, joka antaa häiriöhajuja etsijälle, ikään kuin yrittää hämätä etsijäkoiraa harjoituksissa väärille teille. Hienosti silti kaikki koirakot tälläkin kertaa ohittivat turhat häiriöt ja löysivät maaliin.
Maalikoiran tarpeelliset tarvikkeet
Kotoa lähtiessä koiran mukaan otetaan veden ja palkkionamien lisäksi koirankakkapusseja, jos kaupungissa hätä yllättää. Maalikoirilta otetaan myös haju pussiin. Hajun voi ottaa esimerkiksi harjaamalla koiraa ja laittamalla irtokarvat muovipussiin. Tämän hajun perusteella etsijäkoira tietää, mitä hajua hänen tulee etsiä.
Hajun hyödyt ja säilöntä
Hajut kannattaa toki kaikilta lemmikeiltä ottaa talteen. Meillä pyritään noin puolivuosittain päivittämään eläinten hajuja, aina jouluna ja juhannuksena. Olen myös varmuuden välttämiseksi ottanut perheemme ihmisiltä tuoksut talteen, toivoen, ettei ketään kuitenkaan koskaan tarvitsisi etsiä, ei eläintä eikä ihmistä.
Nasun kanssa laatuaikaa
Saadakseen mukavan toimivan koiran, koira pitää aina palkata oikein tehdystä työstä. Koska käteni ovat hyvin hitaat, Nasu on ehdollistettu palkkautumaan myös namin lisäksi äänestä. Äänen kuultuaan Nasu kyllä tietää, että se herkkupala on tulossa.. kunhan se ehditään antaa.
Häiriökoirahommat ovat Nasulle hyvin hyödyllisiä, sillä samalla tulee vaivihkaa treeniä erilaisissa olosuhteissa toimimiseen. Myös hieman vajaakuntoinen koiran ohjaaja ainakin kaupunkiolosuhteissa pärjää, koska voi edetä omaa tahtiaan sovittuun määränpäähän.
Kuten kuvasta reissun jälkeen voi päätellä, tämäkin retki oli hyvin antoisa. Siitä viis, että hetkeä myöhemmin yritin meditoida jäytäviä nivel- ja rankakipuja Jupiteriin, siinä onnistumatta ja seuraavana yönä heräsin muutaman tunnin melkein hyvien unien jälkeen aivan hirvittävän kovaan kiputuskaan, joka ei tuntunut laukeavan millään. Se on kuitenkin vain todella ihanaa, että edes hetken voi kuvitella voivansa harrastaa jotain, kuten ihan “normaalit” terveet ihmiset.