Tunnen pientä pistoa sydämessäni.. omatunto suorastaan lähes kalvaa. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa ikinä oman äänioikeuteni aikana jättänyt äänestämättä vaaleissa! Kotona kasvatettiin siihen ajatukseen, että jos ei kerro mielipidettään, eli äänestä, silloin ei ole mitään oikeutta valittaa asioista, jotka johtuvat äänestyksen tuloksena seuranneista päätöksistä. Pyrin siis pitämään seuraaviin vaaleihin asti suuni supussa, jos pystyn, tuskin täysin pystyn, mutta jos hieman edes yrittäisin pidätellä mutinoitani.
Miksi ihmeessä sitten näin kävi?
Olen yleensä aina viime vuodet äänestänyt ennakkoon, kätevästi vaikka kauppareissun lomassa. Koronan vuoksi olen kuitenkin käynyt viimeisen vuoden ja kolmen kuukauden aikana vain kolme kertaa pikaisesti kaupassa, pienessä kaupassa, jossa altistumisten riski on mahdollisimman pieni.
Nyt olisi ollut kaupungintalon sisäpihalla ulkona ennakkoäänestys mahdollisuus. Kaavailemilleni äänestyspäiville tuli kuitenkin niin kovat lämpölukemat ulkolämpömittariin, että en ottanut riskiä tuupertua matkalla äänestyspaikkaan, helteellä kun tykkää pumppu ottaa vähän lisäkierroksia lisäten haasteita etenemiseen entisestään.
Moni terve varmaan ajattelee, ettei se nyt ole iso juttu valita sopivaa vaalipäivää, mutta kun meillä pitkäaikaissairailla on muitakin toimintakykyä heikentäviä reissuja tehtävänä, kuten itselläni kuun vaihteessa keikka Tyksiin. Ei ole lähipäiville syytä suunnitella ylimääräisiä autoretkiä, mikäli viimeisetkin toimintakykynsä rippeet haluaa säilyttää.
Pitkät parkkimatkat
Kaupungintalon läheisyydessä usein on todella huonosti parkkitilaa käytettävissä, ja kävelymatka sinne voi tulla todella pitkäksi. Todella pitkä matka mun selälle on autoilun jälkeen jo muutama sata metriä. Autolla pitäisi päästä hurauttamaan suoraan kohteen viereen, se ei kuitenkaan ole mahdollista lähimainkaan, koska minulla ei ollut liikuntaesteisen pysäköintitunnusta.
Tänä keväänä sain parin vuoden katkon jälkeen kyseistä tunnusta varten lääkärintodistuksen uudelleen, mutta se itse liikkumisesteisen pysäkointitunnuslappunen ei ehtinyt vaaleja ajatellen ajoissa perille.
Tälle katkokselle oli syynä se, että aiemmin voimassa olevassa laissa kuulemma sanottiin, että pysäköintiluvan saadakseen pitää kulkea raskaasti tukien apuvälineeseen tai ei voi liikkua ilman toisen ihmisen apua. Sillä ei ollut mitään merkitystä, että montako metriä ihminen voi liikkua esimerkiksi autoilun jälkeen ylipäätään välineillä tai ilman. Nyt haittaluokitus ja lain tulkinta on onneksi hieman järkiperäistynyt.
Niin mikä kotiäänestys?
Kotiäänestyksen mahdollisuudesta luin netistä vasta sen jälkeen, kun oli ennakkoäänestyspäivät jo päättyneet. Ensi vaaleissa siis viisaammin. Eikä meille kotiinkaan asti tarvitsisi tulla, kunhan edes vähän lähemmäs autoa äänestyspaikalla tulisi äänestysmahdollisuus, ellei autoa saisi äänestyspaikan viereen ajettua.
Kotiäänestys on kyllä asia, josta itse soisin tiedotettavan enemmän. En ole tälläisestä koskaan kuullutkaan, nyt asia tuli googlettamalla vastaan, liian myöhään. Toki, sitäkään en voi tietää olisinko täyttänyt kotiäänestyksen kriteereitä. Välillä kun tulee vastaan mitä omituisempia tulkintoja. Kuten esimerkiksi, ettei henkilöä voisi luokitella vaikeavammaiseksi, jos hän käy töissä, vaikka kävisi vain tunnin kuukaudessa!?!
Tämä tiedonsaannin vaikeus on yleisesti kyllä mielestäni ongelma, koska tuntuu, että kaikki tieto palveluista ja oikeuksista sun muista on itse etsittävä. Harvemmin kukaan tulee kertomaan erilaisista vaihtoehdoista. Tämän vuoksi itse hyvin vuolaasti pulputan kaikki mahdolliset “vammaisetuuksien” tiedot muille pitkäaikaissairaille tai vammautuneille, jos eivät ole niistä kuulleetkaan. Enkä minäkään varmasti tiedä kaikkea, koska jatkuvasti tulee uusia asioita esille, kuten tämä kotiäänestys.
Virallinen vaalipäivä
Ennen sunnuntaita vielä pohdin, että yrittäisinkö sittenkin selvitä tuupertumatta viralliselle äänestyspaikalle, minullahan on EU:n vammaiskortti, jossa on muun muassa merkintä siitä, että vamman takia olisi ihan kiva päästä jonon ohi, koska en pysty jonottamaan. Todellakaan en pysty jonossa seisomaan, jo muutama sekuntikin on tuskaa ja minuutin paikkeilla alkaa jo päässä huimaamaan ja näkö sumenemaan.
Minulle ei vaan vielä koskaan ole valjennut tämän merkin käyttö siinä mielessä, että jos jossain joudut jonon päähän, kenelle sitä korttia sitten näyttäisi, että pääsisi jonon ohi? Minä kun olen yleensä se, jota hitauteni vuoksi jonossa juuri ohitellaan ja hidastun siitä vain sitten selkäongelmien vuoksi lisää.
Altistuakko äänestyksessä?
Lisäksi passiivisuutta edes paikalle lähdön suhteen lisäsi sisätilat ja korona. Olenko mahdollisesti valmis altistumaan vain äänestämisen tähden, ei, en ole. Paikoitellen kun välillä kotipaikkakunnalla ehkä hieman leveäperäisesti on koronarajoituksiin suhtauduttu, Iltalehden otsikoissa olemme Raumalla olleet ainakin jo kahden eri suuremman altistuksen tiimoilta. Nyt toki tilanne on hyvä, mutta onko se sitä taas “huomenna” tai vaalipäivän jälkeen, sitä emme tiedä.
Lisähuolena altistumisriskin nousemiseen toi juuri vaalien alla lievennetty maskisuositus. Satakunnan kansa muun muassa uutisoi, että “Satakunnassa ei enää suositella maskeja julkisissa sisätiloissa“. Uutisessa toki mainittiin, että maskia olisi hyvä käyttää tiloissa joissa on paljon ihmisiä samaan aikaan. Somessa iloittiin kuitenkin jonkin verran sitä, että maskittomia ei enää ole syytä kanssaihmisten katsoa pahalla silmällä. Eli pieni mahdollisuus lisääntyvään maskittomien määrään on olemassa.
Vaikka silti, enhän minä maallikkona voi tietää onko maskeista hyötyä vai ei. Mutten silti menisi lottoamaan sen puolesta, että niitä ei kannata käyttää. Hetken ajan koin turvallisemmaksi liikkua pakollisten menojen vuoksi ihmisten ilmoilla, kun toisetkin huolehtivat pääsääntöisesti suojautumisestaan hyvin. Nyt on ehkä syytä taas ottaa itse muutama metri lisää hajurakoa, ainakin maskittomiin.
Missä oli Drive-in äänestys?
Olisin itse toivonut, että tässä menneen koronavuoden aikana olisi kehitetty drive-in ennakkoäänestyspaikka. Riittävän suuria kenttiä tai parkkipaikkoja varmaan joka kaupungista löytyisi. Jos sinne autoon asti olisi voinut itsensä kammeta ja ajaa paikalle, voisi ilman altistus riskiä paljastaa tarvittaessa kasvonsa vaalivirkailijalle auton lasin takaa. Ja suorittaa kansalaisvelvollisuutensa siinä samalla, autosta nousematta.
Virallisen vaalipäivän iltana vasta bongasin netistä tiedon, että koronakaranteenissa olisi voinut äänestää esimerkiksi autosta käsin, päivä oli toki siinä vaiheessa jo menetetty ylimääräisten menojen osalta. Olisi ehkä siis kannattanut kurvata äänestämään koronatestin kautta.
Syyllisyydestä ehkä selviää
Ei onneksi yhdellä äänellä ole todennäköisesti suurta merkitystä, joten pyrin elämään tämän syyllisyyden taakkani kanssa seuraaviin kuntavaaleihin asti kohtuu kevyin mielin. Sitä en tiedä, mahdanko olla ainut tässä maassa, jolta äänestys jäi vastaavista syistä väliin. Mene ja tiedä.