Moi, pitkästä aikaa! Päivitän kuulumisia, omiani ja Turun uuden psykiatrisen sairaalan, Kompassisairaalan. Pääsin tutustumaan Kompassiin ja sain napattua muutaman kuvankin. Työskentelen hankkeessa, jossa kehitetään Kompassisairaalan aistihuoneita taiteen ja kokemustiedon keinoin. Kompassia ja sen tulevaa toimintaa meille esitteli sairaalan projektipäällikkö Pekka Makkonen.
Taidetta aistihuoneisiin
Taiteilijoiden työryhmään kuuluu Nina Rantala, Hanna Dufva, Juha van Ingen ja Marjut Uotila. Olin mukana suunnittelemassa hanketta. Suomen Kulttuurirahasto myönsi meille rahoituksen projektiin. Hanke tehdään yhteistyössä Varhan, Mielenterveysyhdistys ITU ry:n ja Varsinais-Suomen kokemusasiantuntijaverkoston kanssa. Toimin hankkeessa kokemuskoordinaattorina sanataiteellista taustaani hyödyntäen. Kerron ehkä enemmän aistihuoneista ja niihin liittyvästä työstämme tuonnempana.
Elämää kesän jälkeen
Koska hanketyö ja muu elämä ottaa aikansa, pidän ainakin syksyn verran taukoa yhteisöpedagogin opinnoistani. Elämääni kuuluu kirjoja, etenkin runoja ja päiväkirjani. Olen aloittanut muutamankin käsityöoperaation. Neulon ja ompelen tilkkuisia päällisiä kahteen tuoliin. Eräänä iltana neuloin kynttilänvalossa, ah.
Kesän tauon jälkeen palasin kuntosalille, mutta taisin innoissani rasittaa itseäni niin, että selkäni kipeytyi pahasti. Onneksi selvisin levolla ja kipulääkkeillä. Sain fyssarilta neuvoja myös jalkojen lihaskireyksien pehmittämiseen ja edellisellä viikolla uskaltauduin tekemään uuden paluun salille. Olo on ainakin toistaiseksi aika mainio lievää väsymystä lukuun ottamatta.
Trauma asuu kehossa
Tuon samaisen fysioterapeutin kanssa kävimme myös oivallisen avartavan keskustelun kehosta ja mielestä, kuinka ne ovat yhtä. Pystyn järkeistämään traumakokemukseni ja analysoimaan toimintaani. Puhun traumoistani ja niiden vaikutuksesta nykyhetkeen. Puhun tunteista tuntematta niitä. Niinpä olen hillonnut vuosien traumat sisälleni. Menneisyyden tahma sotkeutuu vahvasti nykyhetkeen erilaisina dissosiaatio- ja traumaoireina. Minne tassuttelenkin, traumajännite on läsnä. Seuraava askel sen purkamiseksi voisi olla kehollisten menetelmien hyödyntäminen.
Kompassikokemus
Kun Kompassisairaalan lasiovista astuu sisään rakennukseen, näkee ensimmäiseksi järjestötila Laiturin. Laiturissa järjestöt ja yhdistykset esittäytyvät ja järjestävät toimintaa, kuten tietoiskuja ja vertaistapaamisia. Järjestötoimijat on huomioitu kompassisairaalan suunnittelussa kuten toipujat ja läheisetkin.
Aulan infotiski muistuttaa ihan hotellin respaa. Mahtavaa. Aulassa voi myös ilmoittautua poliklinikan vastaanottoajalle automaatilla omatoimisesti.
Tahdonvastaiseen hoitoon tulevan toipujan ei tarvitse kulkea mahdollisesti vilkkaankin aulan kautta osastolle. Hänen kulkureittinsä on suunniteltu siten, että tiloissa ja käytävillä ei liiku ihmisiä, joita asia ei kosketa. Tämä on tärkeää, koska tahdonvastainen hoito ja ensikokemus psykiatrisen sairaalan osastohoidosta on merkittävä. Se jää mieleen. Olen itse ollut kerran hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. Kokemus oli pelottava ja hämmentävä.
Kompassisairaalan potilashuoneet ovat onneksi yhden hengen huoneita. Tämä on merkittävä parannus turvallisuudentunteen kannalta. Oven saa lukkoon. (Hoitajilla on toki myös avain.)
Viimeisenä pakkokeinoina sairaalassa on eristyshuone. Uutena asiana huoneessa on ikkuna, jonka toisella puolella on koko eristyksen ajan läsnä hoitaja.
Vierihoitohuoneessa hoitaja on koko ajan samassa tilassa, omalla alueellaan (kuvassa ruskea alue lattiassa).
Kompassissa on paljon vaikuttavaa visuaalista taidetta. Luontoteema tuntuu rauhoittavalta.
Osastoilla on parvekkeet ja sairaalan katolla ulkoilutila.
Kompassissa on mahdollisuus harrastaa liikuntaa, puntteilla ja palloilla. Sauna löytyy.
Jännitti todella mennä tutustumaan Kompassiin. Traumani omista kokemuksistani vaikutti tähän varmasti. Loppufiiliksiksi jäi kuitenkin hyvä mieli siitä, että Kompassin puitteet vaikuttavat ihmisarvoisilta, toimivilta ja viihtyisiltä. Mikäli vielä joskus tarvitsen osastohoitoa, voin mennä Kompassiin sen puolesta rauhallisin mielin.
Tunnelmallista syksyä
-Minka