Aika tömäkkä tauti on tämä influenssa A. Kuumetta ei enää onneksi ole ollut, mutta viiltävä keuhkokipu on aika jäätävää. Yskittäisi, muttei voi yksinkertaisesti yskiä. Pitänee vaan toivoa, että jälkitaudeilta vältytään!
Töitä olen jo alkuviikon tehnyt rauhalliseen tahtiin. Ulkona liikun jonkun verran, olo tuntuu hiukan helpommalta, kun kokoajan hiljalleen liikkuu… kunhan ei hengitä kovin syvään.
Yölläkin useampaan otteeseen nousen ulkoilemaan muutamia kertoja. Sillä jos liian kauan on paikoillaan, tuntuu että “keuhkot alkaa tuntua entistä ikävämmältä”. Kierrän sitten ympäri taloa otsalamppu päässä. Voi samalla olla ulkona, mutta kuitenkin lähellä kotia.
Nyt on saanut nauttia täyden kuun ajasta samalla – valvoessa olisi kumminkin nämä yöt menneet kuun vuoksi.
Itse koen otsalampun mitä parhaimmaksi valonlähteeksi pimeässä. Omien silmien “zoomi” toimii vähän laiskasti ja vaikka olisi millainen ulkovalaistus, aina tulee silmiin varjoja, heijastuksia ja pimeän ja valoisan rajamaastoja… ja näkeminen tuntuu niin huonommalta. Otsalampun kanssa valoisuuden määrä suhteessa silmiin pysyy “ikään kuin ” vakiona”.
Sairauden varjolla syrjintää
Kohtasin myös ensimmäistä kertaa eräässä työtehtävässä totaalista syrjintää. Olen hyvin pitkään keikkaillut satunnaisesti eräässä firmassa, jossa hyvin pitkälti olen saanut sopia työpäiviä omiin menoihin sopivaksi. Nyt sairastuttuani kysyin varmuuden vuoksi, ennakkoon, mikä olisi työn suorittamisen aikataulu, jotta saan sovitun keikan kelkottua maaliin.
Halusin toimia etupeltoon, että voi varautua, suunnitella ja ilmoittaa itse, jos arvelisin ettei pystyisi keikkaa tekemään.
Olen myös aina itse kannustanut ihmisiä puhumaan ajoissa työnantajille mahdollisista tuntemuksista vaikka terveydentilan tai muun syyn suhteen, jotta asioita voidaan huomioida etukäteen, eikä tulisi niin usein yllättäviä sairastumisista kertovia aamusoittoja just ennen työvuoroa.
Olen ajatellut, että näissä tilanteissa tavallaan varautuminen ja ennakointi hyödyttäisi kaikkia osapuolia – vaikka varasuunnitelmaa ei tarvitsisikaan ottaa käyttöön.
Toisen ihmisen arvostus tärkeää – aina
Sain nyt itse tuta, että ei työntekijänä kyllä työnantajia liiemmin kannata aina ajatella. Itseltäni näet napattiin mitään kysymättä, enempään neuvottelematta kyseinen työpäivä pois! Vaikka sen suorittamiseen olisi ollut pari viikkoa aikaa ja olisin sen jopa pystynyt aiemmin sovitussa aikataulussa tekemään! Olin pöyristynyt!
Tällaisissa tilanteissa ei ole kyse ainakaan omassa tilanteessa rahasta, vaan periaatteesta! Ei työntekijöitä vaan voi kohdella miten vain! Ymmärrän myös hyvin paljon paremmin niitä työntekijöitä, jotka ei koskaan anna ennakkovaroitusta mahdollisesta sairastumisestaan – sehän voi olla riski siihen, että menetät sovitut työpäivät!
Mielestäni tällainen toiminta myös saattaa vaikuttaa siihen, että ihmiset menevät mieluummin sairaana töihin jos kykenevät, mikäli pelkäisivät työn menetyksen puolesta. Samalla he tartuttaisivat mahdollisesti valtavan määrän muita ihmisiä!
Luottamus on asia, minkä voi menettää vain kerran!
ps. Kirjoituksessa viitattua työnantajaa ei löydy mistään julkisesta CV:stäni tms., koska olen tehnyt vain satunnaisia keikkatöitä. Eli älkää osoitelko ketään CV:ssä tai muissa artikkeleissa näkyviä työnantajia sormella !