Omakotiasuminen on oikeasti tosi mukavaa, tasan niin kauan, kunnes tulee joku ongelma. Ei ole isännöitsijää tai taloyhtiön väkeä, kenen ongelmaksi voisi kääntää kaikki enemmän ja vähemmän yllättävät asiat.
Eilen alkoi koti tuntua oudon viileältä. Suuntasin pannuhuoneeseen, joka on kotimme lämpöä hohkaava sydän. Lämpöä aiemmin uskollisesti puhkunut öljypoltin oli sammunut…
Suutin tukossa
Sen olen jo oppinut vuosien varrella, että talviaikaan se ei ole hyvä asia, jos kiertoveden lämpömittari alkaa mennä kovasti alle +30 asteen.. Sitten alkaa tulla hiljalleen kylmä. Nyt lämpötila oli alle +20 astetta. Kiertovesi on sitä vettä, joka kiertää ympäri asunnon patterien sisällä lämmittämässä taloa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pieni suutin oli vain tullut tiensä päähän, eikä polttoaine enää kulkenut kunnolla lävitse. Osa saatiin nopeasti vaihtoon ja lämmöt asuntoon pöhisemään!
Pannuhuoneesta kohti mukavampia harrastuksia
Vaikka kuinka pyristelen kohti eläimettömämpää elämää, pakko myöntää, että kyllä ne vaan niin paljon antaa voimaa ja hyvää mieltä! Ponien rapsuttelun jälkeen ei enää ollenkaan niin paljoa ottanut omaan aivolohkoon aiempi asunnon kylmäshokki!
Samaan aikaan kun poltin puhkui lisää lämpöä asuntoon, ehdimme tyttären kanssa lenkkeillä ponimummon ja -pappojen kera. Milla-poni on ollut osa elämääni jo 30-vuoden ajan. Aika huikeaa ja samalla niin kamalan haikeaa… kun tietää, mikä tulee olemaan päivä päivältä lähempänä edessä.
Harrastuskyydit alkoi
Aivan mahtavan yleishyödyllinen harrastus on VPK eli vapaa palokunta toiminta.
Se on hienoa, että on myös muutamia VPK:ta, joiden nuorisojaostoon voi osallistua jo pienemmätkin lapset. Joissain ikäraja toimintaan osallistumiseen voi olla noin 10-vuoden paikkeilla. Nuoremmatkin lapset kuitenkin pystyvät omaksumaan tärkeitä taitoja, jotka voi joskus hädän hetkellä olla todella kullanarvoisia!
Itse ainakin hyvillä mielin kuljetan vähän pidemmällekin harrastusten pariin, jos ne on lapselle tärkeitä ja kaiken lisäksi vielä äärettömän hyödyllisiä!
