Kun Tukilinjassa vuoden 2020 tammikuussa otettiin käyttöön uusi, digitaalinen asiakasjärjestelmä, ei arvattu kuinka pian se joutuisi tulikasteeseen. Tavoitteena oli selkeyttää apurahojen hakuprosessia ja parantaa mahdollisuuksia tuen tilastointiin.
Maaliskuussa oli edessä yhteiskunnan äkkipysäys, pandemiaeristys ja siirtyminen etätyöhön. Tästä selvittiin uuden ohjelmiston mahdollistaessa yhteisen työskentelyn myös kodeista käsin.
”Aikaisemmin ajattelimme, ettei etätyö olisi lainkaan mahdollista meidän työssä”, kertoo tukikoordinaattori Sara Liukkonen.
”Tässä ajassa on ollut myös harmillista huomata, kuinka tuen hakijat ovat jääneet yksin ilman tukipalveluita, ohjausta ja neuvontaa. Se on näkynyt siinä, etteivät hakijat ole saaneet hakemuksiaan lähetettyä tai suosituksia niihin. Saapuneissa suosituksissa käy myös paljon ilmi se, kuinka suosittelija kertoo, ettei ole aikoihin tavannut asiakastaan eikä oikeastaan ollut edes kunnolla yhteydessä puhelimitse viime kevään jälkeen.”
Haasteena tekniikka
Kynnystä työn teon digiloikkaan toivat huonosti toimivat etätyövälineet, -ohjelmistot ja nettiyhteydet. ”Kun saimme toimivat työvälineet, asiat alkoivat helpottua”, kertoo tukikoordinaattori Saija Huurinainen. Haastetta niin hänelle kuin muillekin työntekijöille toivat myös kotona olevat lapset ja työpäivien venyminen.
”Välillä oli pakko lähteä illalla toimistolle hoitamaan rästiin jääneitä tehtäviä.”
Pandemia yhdistettynä työn ohessa opiskeluun opettikin Huurinaiselle ”kivenkovaa priorisointia”: ”Kaikki turha tai edes sinnepäin oli pakko jättää tekemättä. Ilman oman työtiimin keskinäistä tsemppausta olisi varmasti tuntunut vielä paljon raskaammalta.”
Työ kotoa käsin sujuu Sara Liukkosen mukaan reippaasti ja tietoturvallisesti.. ”Eniten työpäivien aikana kaipaa tiimin ja työyhteisön tukea. Välillä onkin hyvä ottaa puhelu työkaverille. Samalla voi pikkuisen parantaa maailmaa.”
Erilaiset vammaisalan webinaarit, joita on ollut ilmaiseksi tarjolla paljon, ovat hänelle olleet vuoden ehdoton valopilkku ja uudistus, jonka toivoo jäävän elämään myös tulevaisuudessa.
Myös tukitoiminnan esimiehen Heikki Laukkarisen mielestä etätyöhön siirtymisessä on ollut sekä hyviä että huonoja puolia:
”Toimiston epävirallisissa keskusteluissa siirtyvä hiljainen tieto ja uudet oivallukset jäävät etätyössä paitsioon. Toisaalta toimisto- ja etäpäivien joustavampi lomittuminen, tietynlainen hybridimalli, on parantanut työnteon tehokkuutta ja työhyvinvointia. Uskon, että tulevina vuosina löytyy varmasti muitakin tapoja muokata työntekoa vielä mielekkäämmäksi ja toimivammaksi.”
Neuvonta tärkeää
Tuen hakijoiden neuvonta koetaan Tukilinjassa tärkeäksi ja se pyrittiin toteuttamaan poikkeusoloissakin laadukkaasti. Apurahan hakijoita ohjataan Tukilinjassa usein hakemaan heille kuuluvaa tukea kunnan vammaispalveluista, Kelasta sekä sairaanhoitopiirien apuvälineyksiköistä. Neuvontaa annetaan myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joilta tulee yhteydenottoja asiakkaiden elämäntilanteisiin liittyen.
Pandemiaoloissa puhelinaikoja jouduttiin vähentämään, mutta takaisinsoittomenetelmä korjasi tilannetta.
”Puhelimitse saatavat neuvot ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi silloin, kun kirjoitetun tekstin ymmärtäminen on vaikeaa. Puhelimitse asiat hoituvat myös usein sukkelammin kuin sähköpostitse”, Sara Liukkonen selittää.
Kehittäminen jatkui
Vuonna 2020 Tukilinjan toimintaa kehitettiin monella saralla: Toimisto muutettiin kesäkuussa toimivampiin tiloihin. Syksyllä nettisivut uudistuivat ja muuttuivat saavutettavammiksi. Apurahojen hakuohjeita selkeytettiin ja niihin pääsee nyt linkkeinä sähköisestä hakemuslomakkeesta. Nettisivuilla voi lukea näytteitä Tukilinja-lehden artikkeleista ja blogipäivityksetkin saivat uuden, luettavamman ilmeen.
Kokonaan uutta sivuilla on lahjoittaminen.
”Tuen ja apurahojen tarve näyttää jatkuvasti kasvavan, joten päätimme ottaa rahankeräyksen osaksi varainhankintaamme”, kertoo Tukilinja-säätiön puheenjohtaja Iris Tenhunen. ”Lahjoituksia on vuosien mittaan tullut ilman keräystäkin, mutta pyrimme tekemään lahjoittamisen sekä yksityishenkilöille että yrityksille mahdollisimman helpoksi.”
Tukitarve kasautunut
Epidemian alku vähensi apurahahakemusten määrää erityisesti maalis–huhtikuun aikana. Hakemusten tekemisessä normaalisti auttavat ammattihenkilöt olivat huonommin tavoitettavissa ja Tukilinjan puhelinneuvontaakin oli supistettu. Syksyä kohden tilanne parani.
Tuen saajista erityisesti mielenterveyskuntoutujat ovat tähänkin asti olleet kasvava ryhmä, ja eristymisen aika on aiheuttanut yhteiskunnassa psyykkistä oireilua ja yksinäisyyttä. Se ei voi olla vaikuttamatta tuen tarpeeseen tulevaisuudessa. Tukilinjan tukityöntekijät arvioivatkin, että epidemian aiheuttama patoutunut tukitarve tulee sen helpottaessa esiin niin opintojen, työllistymisen kuin harrastamisenkin alalla.