Viime syksynä 25 järjestöä allekirjoitti vetoomuksen, jonka mukaan Petteri Orpon hallituksen vammaispalvelulain soveltamisalaesitystä ei tulisi hyväksyä sellaisenaan. Huolena oli esimerkiksi sosiaalihuoltolain kiilaaminen vammaispalvelulain ohi. Vaikka soveltamisalan sanamuotoja lievennettiin, on moni huolissaan: Miten käy vammaisten palveluiden?
Vuodenvaihteessa voimaan tulleen uuden vammaispalvelulain käytännön vaikutukset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Pohjanmaan hyvinvointialue lakkautti erillisen vammaispalveluyksikkönsä ja vammaispalvelulain mukaisten palveluiden parissa työskentelee jatkossa vain kolmasosa aiemmista työntekijöistä. Pohjanmaan vammaisneuvoston puheenjohtajan Anna Caldénin mukaan hyvinvointialue perusteli ratkaisua sillä, että muutos oli pakko tehdä uuden vammaispalvelulain myötä.
Byrokratiarumba voi kasvaa
Uutta vammaispalvelulakia säädettäessä sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että jatkossakin vain pieni osa vammaisista saisi palvelut sosiaalihuoltolain mukaan. Pohjanmaalla ollaan kuitenkin eri mieltä. Caldén nostaa esiin hyvinvointialueen edustajien Ylelle antaman arvion, jonka mukaan jatkossa vain viidesosa vammaisista saisi palvelut vammaispalvelulain mukaan. Hyvinvointialueen arvio vaikuttaa järkyttävältä.
”Se merkitsee sitä, että palvelut voivat olla huonommat. Nämä palvelut voivat olla maksullisia ja ne ovat usein tilapäisiä eli ne eivät ole niin pysyviä kuin vammaispalvelulain mukaiset palvelut”, selventää Caldén.
Väliaikaisuus altistaa vammaiset useammin byrokratiarumbaan. Maksullisuus voi puolestaan ajaa monet taloudelliseen ahdinkoon.
Osallisuus vaakalaudalla
Vammaisten kohtaaminen tai erilaisten ihmisten huomioiminen arkisella tasolla ei vaadi muuta kuin halua vuorovaikutukseen ja uuden oppimiseen. Hetkinä, jolloin vammaisen elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttavista palveluista päätetään, tarvittaisiin erikoisosaamista.
”Heillä, jotka tekevät päätökset tulevaisuudessa, ei ole samanlaista osaamista kuin aiemmin.”
Jo aiemman lain puitteissa moni vammainen sai riittämättömät palvelut tai joutui taistelemaan oikeuksistaan. Uusi laki tiukentaa vammaispalvelun myöntämisen ehtoja ja jo se itsessään heikentää vammaisten osallisuutta. Kun lisäksi substanssiosaaminen vähenee, kyky nähdä päätöksen kokonaisvaltaisia vaikutuksia heikkenee.
Palvelupäätöksen muuttaminen
Laki velvoittaa vammaisneuvoston osallistamista vammaisia koskevaan päätöksentekoon. Caldénin mukaan päätös tehtiin heitä kuulematta.
”Tämä ratkaisu ei ole hyvinvointialueen johdon mielestä poliittinen vaan se oli viranhaltijan päätös. Hyvinvointialueen johtaja teki tämän päätöksen itse”, kertoo Caldén.
Pohjanmaalla muutos on jo tapahtunut. On hyvä pitää huoli, ettei tämänkaltaisista organisaatiomuutoksista tulisi vallitsevaa trendiä.
Caldénilla on selvä viesti kaikille, jotka pelkäävät tulevaisuutensa puolesta.
”Älkää vaipuko epätoivoon, mutta seuratkaa tarkasti mitä tapahtuu. Jos vammaispalvelu haluaa muuttaa palvelupäätöstäsi, he eivät saa tehdä niin ilman syytä. He voivat tehdä tämän vain, jos palvelutarpeesi muuttuvat.”
Ruotsinkielisen vammaisjärjestö SAMS:n juristi Marica Nordman avaa tilannetta
Onko Pohjanmaan hyvinvointialueen päätös lakkauttaa vammaispalvelut jo näkynyt työssäsi ja asiakkaiden yhteydenotoissa?
Olemme saaneet runsaasti yhteydenottoja Pohjanmaalta vuodenvaihteen jälkeen. On kuitenkin vaikea arvioida, liittyvätkö kaikki yhteydenotot suoraan tähän muutokseen.
Onko odotettavissa tai meneillään valituksia vammaisten henkilöiden saamista päätöksistä/palveluiden kaventamisesta?
On odotettavissa, että valituksia tullaan näkemään. Kuten aiemmin todettu, on kuitenkin vaikea arvioida, johtuuko yksittäinen päätös uusista linjauksista vai muista syistä.
Kuinka alueella voidaan varmistaa, että vammaiset henkilöt todella saavat tarvitsemansa palvelut ja syrjintätilanteita ei synny?
Ylen haastattelussa hyvinvointialueen johtajat ovat todenneet, että tulevaisuudessa vain yksi viidestä vammaisesta saisi palveluja vammaispalvelulain nojalla. Tämä ei ole lainmukaista, sillä lain mukaan päätös palveluista tulee tehdä aina yksilöllisen tarpeen arvioinnin perusteella. Tapa varmistaa oikeudenmukainen palveluiden saanti on se, ettei tehdä ennakkoon yleisiä linjauksia, vaan arvioidaan jokaisen henkilön tilanne yksilöllisesti. Sen perusteella päätetään, kuuluuko hänelle palveluita sosiaalihuoltolain tai vammaispalvelulain nojalla.
Kuinka neuvoisitte palveluistaan huolissaan olevia vammaisia henkilöitä alueella toimimaan?
Jos olet tyytyväinen nykyisiin palveluihisi, on hyvä muistaa, ettei toistaiseksi voimassa olevaa päätöstä tarvitse päivittää kolmen vuoden siirtymäajan aikana.
Jos kuitenkin voimassa olevaa päätöstä muutetaan tai haet uutta päätöstä, ja palvelua ei myönnetä tai päätös ei vastaa tarpeitasi, suosittelemme olemaan yhteydessä meidän ja muiden vammaisjärjestöjen juridiseen neuvontaan. Näin voimme tarjota tukea, auttaa arvioimaan tilannetta ja varmistaa, että päätökset noudattavat lakia. Myös alueen vammaisneuvostolle ja vammaisjärjestöille kannattaa viestiä, jotta epäkohtiin voidaan puuttua laajemmin. Jokaisella on oikeus saada tarvitsemansa palvelut, ja yhdessä vaikuttamalla voimme varmistaa, että oikeudet toteutuvat käytännössä.
Anna Caldén mainitsi, että päätös tästä uudistuksesta tehtiin kuulematta vammaisneuvostoa. Tuleeko tällä menettelytavalla olemaan seurauksia ja miten voidaan varmistaa vammaisneuvoston kuuleminen jatkossa?
Lain mukaan hyvinvointialueen tulee antaa vammaisneuvostolle mahdollisuus vaikuttaa hyvinvointialueen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan silloin, kun kyse on vammaisten henkilöiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden kannalta merkityksellisistä asioista. Tässä tapauksessa näin ei ole tapahtunut.
Hyvinvointialue on viitannut siihen, että käynnissä on ollut salassa pidettäviä yhteistyöneuvotteluja. Näin merkittävässä organisaatiomuutoksessa vammaisneuvoston olisi kuitenkin tullut saada mahdollisuus antaa näkemyksensä jo ennen päätöksentekoa ilman, että se liittyy yksittäisten henkilöiden työsuhteisiin.
Mikä on viestinne hyvinvointialueen työntekijöille ja päättäjille?
Viestimme hyvinvointialueen työntekijöille ja päättäjille on selkeä: vammaisten henkilöiden oikeus palveluihin ei ole neuvottelukysymys, vaan lakiin perustuva velvoite. Päätöksenteon tulee aina perustua yksilölliseen tarpeen arviointiin, eikä ennakkoon tehtyihin linjauksiin, jotka kaventavat oikeuksia.
Haluamme korostaa avoimuuden ja osallisuuden merkitystä – vammaisneuvoston tulee saada vaikuttaa valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa. Toivomme, että hyvinvointialue toimii jatkossa aidosti vuorovaikutuksessa, kuuntelee vammaisneuvostoa sekä vammaisjärjestöjä ja ennen kaikkea varmistaa, että vammaisten henkilöiden perusoikeudet ja ihmisarvo säilyvät päätöksenteon keskiössä.