”Neurokirjon ihmisillä voi olla valtavasti potentiaalia ja osaamista. Näiden vahvuuksien saaminen mukaan työelämään olisi kaikkien voitto”, linjaa Autismisäätiön psykologi, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Mari Huhtiniemi, joka selvitti työllistymistilannetta säätiön webinaarissa viime keväänä.
Neurokirjolla olevien ihmisten haasteissa on kyse erilaisesta aivojen käyttöjärjestelmästä. Se ei vaikuta älykkyyteen, mutta tuen tarvetta se lisää, sillä ”kaikilla ei ole supervoimia”, kuten Huhtiniemi asian ilmaisee.
Työkykyä löytyy
Vastapainona haasteille monilla kirjoon kuuluvilla on hänen mukaansa työelämässä tärkeitä yksilöllisiä ominaisuuksia: Jotkut ovat poikkeuksellisen lahjakkaita, toisilla on äärimmäisen hyvä muisti ja moni on myös erittäin huolellinen, tarkka tai visuaalinen. Tästä huolimatta neuropsykiatriset häiriöt ovat edelleen yleinen työkyvyttömyyseläkkeen syy.
Tilastoja siitä, paljonko neurokirjolla olevia ihmisiä Suomessa on työelämässä, ei ole. Neurokirjo on ensinnäkin monesti näkymätöntä erilaisuutta eikä siitä tarvitse työnantajalle kertoa. Paljon heitä tuskin kuitenkaan on, sillä YK:n tilastojen mukaan esimerkiksi noin 80 prosenttia maailman autisteista on työelämän ulkopuolella.
Keskeinen este työllistymisessä ovat Huhtiniemen mukaan negatiiviset ennakkoasenteet. Niitä on niin työnantajilla kuin neurokirjoon kuuluvillakin: kun ei uskota työllistymisen onnistuvan, ei sen eteen mitään tehdäkään.
Itsetuntemus auttaa
Johanna Anttonen, 51, on paitsi ADHD-liiton varapuheenjohtaja, myös monen ammattialan konkari, joka on kokeillut pukuompelijan, päiväkotiapulaisen, opettajan, myyjän ja it-alan töitä. Hän on valmistunut somistajaksi ja tradenomiksi, toiminut yrittäjänä ja hänellä on taloushallinnon ammattitutkinto. Tällä hetkellä hän työskentelee entisessä yrityksessään kirjanpitäjänä ja opiskelee uutta ammattia. Anttonen kertoo ADHD-oireisen ihmisen olevan parhaimmillaan täydellinen yrittäjä.
”Olemme sitoutuneita ja pystymme paneutumaan täysillä eri asioihin ja työtehtäviin, kunhan keskittymiskyvyn suuntaaminen kohdistuu kiinnostavaan aiheeseen.”
Työnohjaus tarpeen
Anttonen painottaa, että itsetuntemus on työllistymisessä tärkeää. ADHD-oireiset voivat olla luovia, rohkeita, joustavia ja energisiä sekä sinnikkäitä. Paneutumisen varjopuolena on kuitenkin se, että työpäivät saattavat venyä pitkiksi ja tauottomiksi. Kenties tuntuu siltä, että lomaakaan ei tarvitse.
He saattavat myös karsastaa rutiineja ja vaikka ideoita syntyy, niiden loppuun saattaminen ei aina yksin onnistu.
”Tähän työpaikoilla tarvittaisiin ohjaamista, ettei työuupumus iske. Itse olen oppinut kokemusten kautta säätelemään töitäni. Takana on jo pari työuupumusta.”
Anttonen peräänkuuluttaakin ennakkoluulottomuutta ja uskoo, että samat toimenpiteet, jotka auttavat neurokirjolla olevia, auttaisivat kaikkia muitakin niin työpaikoilla kuin kouluissa.
”Kukapa meistä ei hyötyisi oikeudenmukaisesta, loogisesta ja keskeytyksettömästä työympäristöstä tai mielekkäistä työtehtävistä, joiden tavoitteet ovat tiedossa?”
Työtä mukautettava
Yksi ennakkoluulottomista työnantajista on ohjelmistoyritys Codeo, jolle henkilökunnan monimuotoisuus ja yhdenvertaisuus on strateginen painopiste.
”Tarvitsemme esimerkiksi sitoutuneita koodareita ja tuntumamme mukaan alalla on paljon neurokirjolla olevia. Yrityksemme tämänhetkisistä työntekijöistä en tiedä, onko joku neurokirjolla, sillä sehän ei työnantajalle kuulu, ellei työntekijä itse kerro – ja kerro samalla myös tarpeistaan”, sanoo Codeon vastuullisuusjohtaja Tommi Aho.
”Työntekijä saa olla sellainen kuin on. Tarkoitus on muokata sitä työtä työntekijän tarpeiden mukaan. Emme halua painottaa erityisominaisuuksia vaan ominaisuuksia, jotka ovat työssä olennaisia, kuten pätevyys, sitoutuneisuus ja keskittymiskyky.”
”Yhtenä tavoitteenamme on myös lisätä tietoisuutta neuromoninaisuudesta työelämässä ja antaa vertaistukea muille yrityksille”, Aho painottaa.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 5/2023.