Porilainen Susanna Valtanen, 47, muistaa olleensa jo lapsena masentunut. Teini-ikäisenä kuvioon tuli alkoholi ja myöhemmin huumeriippuvuus. Vuonna 2000 alkoi laitoskierre. Ensin sairaus diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi, sitten kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi ja lopulta skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Eläkepäätöksen hän sai vuonna 2016.
Tänä päivänä Valtasella on takanaan 23 vuotta elämää ilman alkoholia ja lähes saman verran ilman huumeita. Hän ei polta edes tupakkaa. Merkityksellisyyttä elämään tuovat osa-aikatyö tutkijana Satakunnan ammattikorkeakoulussa sekä työ kokemusasiantuntijana.
Hän kokee itse elävänsä tällä hetkellä aika lailla ihannetilanteessa:
”Sanon aina, että elämä ei pääty eläkepäätökseen – eikä näköjään työelämäkään.”
Vertaistuella irti kierteestä
Ratkaisevassa roolissa kuntoutumisessa oli Valtasen mukaan vertaistuki, jota hän sai etenkin Porin Klubitalo Sarastuksessa.
”Se katkaisi laitoskierteen. Klubitalon toiminta rakentuu työpainotteisen päivän ympärille, mikä auttaa muun muassa pitämään normaalin päivärytmin.”
Skitsoaffektiivinen häiriö on pysynyt niin hyvin hallinnassa, että sairaalajaksoilta on vältytty.
”Sairauteni oireilee välillä alakulona, välillä on psykoottisia oireita ja toisinaan saattaa mennä liian lujaa. Tärkeää onkin tunnistaa, milloin on syytä jättää jokin työ seuraavalle päivälle”, Valtanen kertoo.
Jotain voinnin tasaisuudesta kertoo se, että vuodesta 2019 lähtien Valtasella on ollut koko ajan jokin Satakunnan ammattikorkeakoulun projekti työn alla. Tällä hetkellä hän on mukana Silver Strategies -projektissa, jossa tutkitaan, miten 55+ -ikäiset ihmiset saataisiin pidettyä työelämässä tai palaamaan sinne. Hänen kohdallaan avainasiana on stressin välttäminen.
”Teen töitä kuusi ja puoli tuntia viikossa. Välillä tuntuu, että kaksi tuntia päivässä on ihan maksimi, ei vaan jaksa enempää. Tällä työtahdilla olen onnistunut pitämään pääkoppani kunnossa.”
Valtanen kertoo palautuvansa lepäämällä ja kuuntelemalla rentouttavaa musiikkia.
”Ja uni hoitaa parhaiten!”
Tukea päihdeongelmaisille
Kokemusasiantuntijaksi Valtanen kouluttautui vuonna 2017. Hän sai ystäviltään vinkin koulutuksesta, johon haettiin päihdetaustan omaavia ihmisiä. Osana koulutusta piti kirjoittaa oma tarinansa.
”Se oli monelle todella vaikeaa, mutta olin vertaistukiryhmissä tottunut itsetutkiskeluun, joten tehtävä tuntui melkeinpä helpolta.”
Valtanen käy pitämässä luentoja ympäri Satakuntaa noin kaksi kertaa kuussa. Hän on vetänyt myös lukuisia tukiryhmiä Veturissa ja Taiteilijankodissa, jotka tarjoavat tuettua asumista mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.
”On ollut lenkkiryhmää, voimavararyhmää, tsemppiryhmää ja leffaryhmää.”
Satakunnan ammattikorkeakoulussa Valtanen toimii ”kaksoisagenttina”: Hän työskentelee siellä tutkijana, mutta pitää myös kokemusasiantuntijan luentoja. Mielenkiintoisin työtehtävä on ollut simulaatiokoulutus:
”Muuntaudun roolivaatteita myöten esimerkiksi 52-vuotiaaksi Annikiksi, jonka tytär on huolissaan äitinsä alkoholinkäytöstä. Meillä on kodin näköiseksi sisustettu simulaatiotila, jossa kuvitteelliselle kotikäynnille tuleva opiskelijakaksikko kohtaa minut. Lopuksi palaamme luokkaan ja puramme simulaation.”
Läppäri mukana keikoilla
Syyskuussa 2022 Susanna Valtanen sai Tukilinjalta maksusitoumuksen kannettavaan tietokoneeseen.
”Minulla on kotona pöytäkone, mutta muualla läppäri on tarpeen. Iso kiitos siitä Tukilinjalle!”
Kannettava tietokone on auttanut Valtasta töiden lisäksi myös luottamustehtävien hoitamisessa ja opinnoissa. Hän on käynyt sen avulla esimerkiksi verkkotyökalu Canvan koulutuksessa.
Kokemusasiantuntijana Valtanen haluaa ennen kaikkea tuoda toivoa ihmisten elämään.
”Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Joku on viisaasti sanonut, että jos olet vielä täällä maailmassa, sinulla on täällä jokin tehtävä.”
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 2/2024.