Toomas Tolan, 38, elämässä on riittänyt haastetta ensi metreistä alkaen.
“Syntyessäni minulle tuli selkäydinkohju eli eräänlainen kasvain selkärankaan. Se piti leikata pois ja leikkauksessa meni hermoratoja poikki. Tämä on aiheuttanut monenlaisia ongelmia.”
Tolan jaloissa on synnynnäisiä epämuodostumia, minkä lisäksi kehittyi epilepsia. Ensimmäinen kohtaus iski seitsemänvuotiaana.
“Minut löydettiin sätkimästä sängystäni ja olin kuulemma ollut monta tuntia tajuttomana. Minut vietiin sairaalaan, mutta en muista siitä mitään.”
Oireista kiusattiin
Epilepsia johtui Tolan mukaan todennäköisesti siitä, että syntyessä aivot olivat puristuksissa ja selkäydinnestettä pakkautui aivoihin.
”Epilepsia aiheutti poissaolokohtauksia ja visuaalisia harhoja. Saatoin esimerkiksi nähdä ihmiset kahtena.”
Oireiden vuoksi Tolaa toisinaan kiusattiin koulussa. Häntä haukuttiin esimerkiksi vinojalaksi.
“Harvapa pääsee peruskoulun läpi ilman, että joutuu vähän kärsimään, mutta onneksi luokallani oli myös ihan mukavia tovereita”, hän toteaa.
Miehellä on myös osteoporoosi ja haastatteluhetkellä Tola oli kotona toipumassa varpaan murtumasta.
“Olisi ehkä pitänyt ottaa niitä kalkkitabletteja ahkerammin”, hän naurahtaa.
Tuotteliaisuutta kehiin
Tola yritti peruskoulun jälkeen opiskella elektroniikka-asentajaksi, mutta vaikea paniikkihäiriö alkoi rajoittaa elämää. Lopulta hänen oli jäätävä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tola halusi kuitenkin olla hyödyksi yhteiskunnalle jollakin tavalla.
“Olen aina ollut luova, ja lempiaineitani kouluaikoina olivat musiikki ja äidinkieli. Aloin tutkiskella omia lahjojani ja harjoitella musiikin säveltämistä ja kirjoittamista. Tekemäni musiikki on pelimäistä ja yksinkertaista, mutta olen tehnyt yhden orkesterikappaleenkin”, hän kertoo.
Lopulta Tola keksi yhdistää luovat voimavaransa.
“Ajattelin että kun osaan kerran kirjoittaa, säveltää ja pidän videopeleistä, voisin ryhtyä käsikirjoittamaan peliä englanninkielellä. Sain opastusta eräältä freelance-kirjoittajalta ja tekstiä on kertynyt jo parisen sataa sivua.”
Peli pohjautuu tarinaan ja henkilöhahmoihin, ja siitä tulee sekä tietokoneella että pelipöydällä pelattava. Siinä voi Tolan mukaan katsoa myös näyteltyjä kohtauksia.
Aamukissa Alda
Päivittäin Tola kertoo kirjoittavansa vähän ja pyrkivänsä siihen, että jokainen lause olisi viiden tähden lause. Motivaatiota työskentelyyn tuo Alda-kissa, joka on ollut hänen ystävänään jo puolitoista vuotta.
“En halua ylikuormittaa itseäni. Parhaimmillani olen aamuseitsemältä ja onneksi Aldakin on aamukissa.”
Tällä hetkellä trilogian ensimmäisen osan käsikirjoitus on viimeistelyä vaille valmis. Tola arvioi koko projektin valmistuvan vuonna 2025.
“Tulen kuitenkin joskus olemaan seniori-ikäinen ja tarvitsemaan enemmän apua. Aloin miettiä, että pitäisi olla jokin keino ansaita rahaa sekä Aldalle että minulle.”
Nähtäväksi jää kuinka peli ottaa tuulta purjeisiinsa, mutta tulee siitä menestys tai ei, antaa kirjoittaminen ja pelisuunnittelu Tolalle paljon iloa.
Tukilinjalta pelipöytä
Suunnittelunsa tueksi Tola tarvitsi virtuaalista pelipöytää.
“Kuulin Tukilinjan apurahoista naapuriltani, jonka ystävä oli saanut avustuksen. Olin jo melkein luopunut toivosta pöydän suhteen, mutta kun kuulin Tukilinjasta, sain toivon tuulahduksen. Saatuani myönteisen päätöksen olin aivan onnessani ja ajattelin, että onko tämä todellista! Pelipöytä on ollut minulle monella tasolla tärkeä suunnitteluprojektissani.”
Päällisin puolin pelipöytä näyttää harmaalta matolta, mutta erikoislasien läpi maailma on jo aivan toinen: Matolle heijastuu kolmiulotteinen pelilauta kuin tyhjästä. Pelissä toimitaan langattomalla ohjaimella, joka muistuttaa lähinnä takkatulen sytytintä.
“Tällä voi pelata jopa Afrikan tähteä niin, että ystävä on samalla pelilaudalla netin kautta.”
Ystävät mukaan
Tola toivoo, etteivät pelimaailman kohtaamiset olisi pelkästään virtuaalisia.
“Nykypäivän pelimaailmassa minua harmittaa se, että ihmiset istuvat yksin kotonaan pelaamassa. Olen tarkoituksella suunnitellut omasta pelikäsikirjoituksestani niin kaoottisen, ettei sitä pysty pelaamaan yksin. On pakko olla kaveri saman katon alla”, hän naurahtaa.
“Olen päivätoimintayksikössäni demonstroinut tätä pelipöytää myös liikuntarajoitteisille ja uskon, että se toimisi heilläkin hyvin.”