Piirtäminen oli jo lapsena lähellä turkulaisen Sisko Sinilinnun, 58, sydäntä ja luova ala alkoi houkutella nuoresta lähtien. Olikin luontevaa, että Sinilintu hakeutui Lahden Muotoiluinstituuttiin opiskelemaan graafista suunnittelua ja opiskeli myös Limingan taidekoulussa kuvataidetta.
Opiskelujen jälkeen hän teki pitkään akryylimaalauksia, kunnes kymmenisen vuotta sitten löysi digitaalisen kuvataiteen. ”Se oli onni, sillä koneella istuminen on vähemmän fyysistä kuin maalaaminen. Näin löysin itselleni tavan, jolla pystyn edelleen ilmaisemaan itseäni taiteilijana.”
Työskentelyn helpottumisella oli iso merkitys. Oli nimittäin aika, jolloin Sinilintu pelkäsi taiteen olevan hänen kohdallaan mennyttä aikaa. Lihasrappeuman ja fibromyalgian lisäksi hänellä on oireita, jotka viittaavat krooniseen väsymysoireyhtymään, vaikkei sitä olekaan diagnosoitu. ”Olen kärsinyt luonnottomasta väsymyksestä koko aikuisiän, jo parikymppisestä asti. Välillä on vähän parempia päiviä ja sitten vointi saattaa mennä
nopeasti huonoksi, romahtaa täysin.”
Jatkuva väsymys aiheuttaa haasteita liikkumiseenkin – toisinaan kilometrin kävelykin on liikaa. Niinpä vähemmän fyysinen taiteen tekeminen on paras vaihtoehto. ”Jos saisin valita kumpi diagnosoiduista taudeistani poistuisi, valitsisin empimättä fibromyalgian. Se on nimittäin erittäin invalidisoiva sairaus.”
Väsymyksen lisäksi taiteilijan elämää varjostavat erilaiset kivut, jotka voivat ilmaantua niin laatikoiden kantamisen kuin esimerkiksi arkiaskareiden, kuten tiskaamisen jälkeen. Myös hiirikäsi saattaa tulehtua, toisinaan taas vaivaa aivosumu.
Elämä vaatii ennakoimista
Sinilintu kertoo oppineensa säätelemään elämäänsä niin, että kuormitustekijöitä on mahdollisimman vähän samanaikaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kontaktien rajaamista. Ennen haastatteluakin Sinilintu otti rauhallisesti, jotta jaksaisi vastailla toimittajan kysymyksiin.
Tukilinjan myöntämällä apurahalla hankittu sähköinen työpöytä on ollut taiteilijalle kuin lottovoitto. Ergonomia on etenkin digitaalista taidetta tehdessä tärkeässä roolissa ja Sinilinnun aiempi pöytä oli hänen kuvailunsa mukaan pieni ja vanha romu. Kuten myös työtuoli, joka sekin meni omakustanteisesti vaihtoon.
Sinilintu kertoo tajunneensa asian vasta, kun kaupungin vammaispalvelusta tultiin katsomaan hänen työpistettään. ”Tässä näkee myös sen, että köyhä sokeutuu helposti ongelmille. Onneksi TYKS:n toimintaterapeutti kertoi Tukilinjasta ja hain apurahaa. Uusi pöytä on tuonut valtavasti iloa ja hyötyä, se on ollut psykologisestikin iso juttu. Se oli niin iso helpotus, että liikutun vieläkin, kun puhun asiasta. Taiteilijalla raha on niin tiukassa.”
Työuupumus pysäytti
Ennen vuosituhannen vaihdetta Sinilinnun tilanne oli vielä aivan toinen. Silloin hän sai apurahoja, piti näyttelyitä ja teki oman yrityksen kautta myös graafisena suunnittelijana kuvitustöitä – oli uransa huipulla. Lopputulos oli kuitenkin monelle tuttu burnout eli työuupumus, josta Sinilintu ei koe palautuneensa vieläkään täysin. ”Se oli valtava muutos, sillä silloin menivät fyysisen ja psyykkisen terveyden lisäksi avioliitto ja kaikki ammatit eli ansaintakeinot.”
Sinilintu ajatteli tuolloin, ettei paluuta taiteilijaksi enää ole burn outin jälkeen. Hieman toivuttuaan hänessä heräsi auttamisen halu ja Sinilintu opiskeli reikihoitajaksi. ”Olin kokenut eräänlaisen henkisen heräämisen aiemmin. Tein taiteilijana ja ihmisenä syväsukelluksen, kun pohdin, että miksi olen täällä. Kaipasin työssäni syvällisempää merkitystä ja jouduin lopulta ihmisenä ikään kuin konkurssiin. Se oli myös osasyy burnoutiin.”
Henkisen alan yrittäjää Sinilinnusta ei koskaan suunnitelmista huolimatta tullut. Taide alkoi nimittäin kutsua jälleen puoleensa, vaikka hän olikin siitä jo kerran luopunut. Vuonna 2018 syntyi kuitenkin Valon ja varjon tiellä -kirja, jonka Sinilintu on myös kuvittanut. ”Kirja oli ollut jo pidempään haaveeni, sillä olen teinitytöstä lähtien tykännyt kirjoittaa. Minulla on tällä hetkellä toinen henkisiin ja mystisiin kokemuksiin liittyvä kirja kuvituksineen työn alla.”
Osatyökykyisille ei löydy töitä
Sinilinnun mukaan aiheita olisi paljon, mutta krooninen väsymys vaikuttaa siihen, ettei hermosto aina kestä luovuudenpuuskaa. Sellaisen iskiessä unohtuu nimittäin helposti sekä syöminen että nukkuminen. Toinen projektien toteuttamista rajoittava tekijä on raha. ”Suomessa on vaikeaa olla osa-aikayrittäjä ja osatyöllinen, sen takia moni kuvataiteilija elää työttömyyskorvauksilla. Tämä taas vaikeuttaa köyhyysrajan alapuolelta pääsemistä.”
Sinilintu on päätynyt kevytyrittäjäksi, jolloin hän voi tehdä töitä silloin kun kunto antaa myöten. Kehitteillä on esimerkiksi graafiset keskustelukortit, mutta niille ei ole vielä löytynyt kustantajaa. ”Suomessa jää paljon potentiaalia käyttämättä, kun osatyökykyiselle
ei oikein ole työmarkkinoita. Usein tällaisia henkilöitä auttaisi jo se, että he voisivat itse rytmittää työnsä. Silloin jaksaminen on parempaa.”
Vaikka väsymys ja aivosumu tekevät arjesta usein melkoista sinnittelyä, on tilanne taidetta tehdessä eri. ”Tuntuu, että luovuus menee kaikkien aivosumujen ohi. Ihan kuin sillä olisi aivoissa oma reittinsä. Välillä luovuuden iskiessä voi olla vaikeaa palata arkitodellisuuteen,
niin erillisiä nämä kaksi todellisuutta ovat. Alan ymmärtää, miksi kaikki taiteilijat eivät välttämättä muista maksaa laskujaan ajallaan”, Sinilintu pohtii.
Apuraha mahdollistaa näyttelyt
Tukilinjan myöntämä apuraha mahdollisti Sinilinnulle ergonomisemman työpisteen lisäksi teosten tulostamisen isoille metallilevyille. Tämä on tärkeää, sillä nyt hänellä on mahdollisuus hakea näyttelypaikkaa. ”Näyttelyjen takia on tärkeää saada teokset pois koneelta, jotteivat ne jää vain tiedostoiksi. Se on kuitenkin iso rahallinen panostus, enkä tiedä miten tämä olisi onnistunut ilman apurahaa.”
Näyttelypaikan lisäksi Sinilintu suunnitteli ennen kesää hakevansa myös apurahaa, vaikka molemmat projektit vievät paljon energiaa. Tulossa olivat myös taidekilpailu ja Taidetta julisteeksi -projekti. ”Jatkan Tuoksuva puutarha -sarjaani ja kesällä olisi tarkoitus
maalata myös abstrakteja teoksia”, Sinilintu kertoo suunnitelmistaan ja jatkaa: ”Olen onnellinen siitä, että huonosta terveydentilasta ja vanhenemisesta huolimatta koen olevani taiteilijana osaavampi kuin ennen.”
Tutustu Sisko Sinilinnun teoksiin täällä.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 4/2024.