“Jokaiseen päivään niin paljon mahtuu, elämässäin mä tunnen, että jatkuu…”
Entisen tangokuninkaallisen komea ääni soi ammattilaisen varmuudella Pappilanpuiston palvelutalon salissa. Yleisö on mukana ensimmäisistä tahdeista lähtien ja tanssilattialla alkaa hyväntuulinen hyörinä. Täällä Jari Grek on tuttu kasvo ja ihmiset tulevat ennen keikkaa morjestamaan ja kysymään kuulumisia.
”Tykkään tehdä näitä palvelutalokeikkoja, koska yleisö on täällä niin aitoa ja palaute tulee välittömästi”, Jari Grek kertoo hymyssä suin.
Tämä sydämen tulkki vaikuttaa silminnähden onnelliselta saadessaan tuoda laulullaan iloa muille ihmisille, kuten näille palvelutalon asukkaille tänään.
Mia-vaimo roudaa
Vaimo Mia asentaa tottuneesti laitteet ja johdot paikoilleen. Mukana on Tukilinjalta avustuksena saatu mikseri ja kaiuttimet, jotka ovat keikoilla jatkuvassa käytössä. Viime aikoina kauemmas suuntautuneet keikat ovat jääneet vähemmälle, mutta nyt nekin ovat mahdollisia Grekille räätälöidyn uuden inva-auton ansiosta.
Alkutahtien jälkeen keikka etenee Olavi Virran nostalgisiin säveliin. Osa yleisöstä jää istumaan eläytyen musiikkiin vartalollaan tai taputtaen käsiä jalkoja vasten tuttujen rytmien tahdissa.
“On muisto vain, on muisto vain tuo laulu mun nuoruudestain…”
Yleisön joukosta moni palaa tämän kappaleen tahdissa varmasti omiin muistoihinsa.
Seniorina tangokuninkaaksi
Jari Grekille musiikkihommat tulivat tutuksi jo nuorena, koska myös Jarin isä oli laulaja. 1990-luvulla hän sai laulutunteja myös paikallisilta kanttoreilta.
”Laulaminen alkoi varsinaisesti siitä, kun perustimme armeijakavereiden kanssa bändin”, Jari muistelee. ”Ensimmäinen albumi tehtiin Niemen Jussin kanssa vuonna 2004.”
Nyt niitä on kertynyt jo neljä ja biisejä on syntynyt vuosien aikana muun muassa Seppo Tammilehdon ja Olli Lepänrinteen kanssa. Myös soittaja ja sovittaja Henri Leppä on ollut kuvioissa mukana.
Jari Grek voitti Seinäjoella seniori-tangokuninkuuden vuonna 2010, mikä oli iso ponnahduslauta musiikkiuralle. Nykyään oma poika Waltteri soittaa kitaraa ja on Sydämen liekki -bändin kanssa mukana keikoilla, joten musiikki kulkee vahvana sukupolvelta seuraavalle. Poika avustaa Jarin aina lavalle kuin lavalle.
Pian alkaa omakin jalka vipattaa, kun valssin ja tangon jälkeen vuorossa on humppaa. Vieressä istuva mummo harmittelee, koska tuli laitettua jarrusukat jalkaan eivätkä ne luista tanssilattialla. Rollaattorin kanssa tanssahtelevalla herralla sen sijaan näyttää olevan rytmi veressä, kun hän etenee Alaska-kappaleen tahdissa.
Onnettomuus jarrutti
Jarille itselleen tuli isompi jarru musiikkiuraan vuonna 2016 hänen liukastuessaan jäisellä tiellä ja lyötyä pahoin päänsä.
”Tuli selkäydinmurtuma ja olin 2–3 viikkoa hengityskoneessa”, hän kertoo. Neliraajahalvaukseen johtaneesta onnettomuudesta kesti toipua, sillä kaikki perustoiminnot syömisestä pukemiseen oli opeteltava uudelleen. Jari kertoo päässeensä kuitenkin laulamisen ansiosta tavallista nopeammin pois hengityskoneesta ja toipuneensa hyvin, koska keuhkot olivat voimakkaammat kuin ihmisillä yleensä. Onnettomuus vaikutti kuitenkin laulamiseen:
”Leikkauksessa äänihuulia siirrettiin pois tieltä ja ne venyivät. Siksi laulaminen piti aloittaa alusta.”
Jari otti laulutunteja Petra Karjalaiselta ja kehitteli itselleen uuden laulutekniikan, joka toimii, vaikka palleasta on jäljellä enää kaksi kolmasosaa ja hapensaanti siksi vähäisempää. Laulamisen palo, kova työ ja laulutreenit toivat hänet takaisin musiikin pariin. Kolmantena vuonna onnettomuuden jälkeen alkoi keikkailu jo sujua.
Kuntoutus auttaa
Musiikin ohella Jarin arkeen kuuluu edelleen kuntoutus. Allas- ja fysioterapian ohella hän harjoittelee kävelyrobotin avulla. Sillä edistetään aineenvaihduntaa ja vahvistetaan jalkoja. Yksi tavoitteista on päästä siirtymään pyörätuolista pois ilman nostolaitetta, mikä lisäisi omatoimisuutta. Vaimon ja pojan avulla siirtyminen jo sujuukin.
Jari on ollut kuntoutuksensa suhteen päättäväinen: hän kertoo kelanneensa sähköavusteisella pyörätuolilla viime kesänä peräti 800 kilometriä.
”Esteettömällä 1500 metrin radalla kilometrit on helppo laskea. Siinä meni tuolikin kerran säpäleiksi, kun oli vauhti päällä!”, mies nauraa.
Ero onnettomuuden jälkeiseen tilanteeseen on kyllä hurja, sillä kädet olivat tuolloin hänen kertomansa mukaan koukkuasennossa eivätkä liikkuneet ollenkaan.
”Käsiä treenataan painojen kanssa päivittäin ja kelaaminen vahvistaa niitä lisää”, hän selittää.
Pappilanpuiston keikan loputtua ihmiset tulevat kiittämään, pyytämään nimmareita ja kyselemään, koska tulet taas.
Tuki ilahduttaa
Viime syksynä 60 vuotta täyttänyt tanssimuusikko juhli merkkivuottaan ystäviensä kanssa hänelle järjestetyssä tukikonsertissa Tampereella. Musiikkiystävät, kuten Kyösti Mäkimattila, ovat aiemminkin tukeneet häntä ja järjestäneet tempauksia kuntoutusvarojen kartuttamiseksi. Jari on todella kiitollinen kaikesta vuosien aikana saamastaan tuesta ja siitä, että saa edelleen tehdä tätä työtä.
”Hienoa myös, että on Tukilinjan tapainen avustusjärjestö, joka mahdollistaa keikkojen tekemisen. Se antaa paljon voimaa ja energiaa elämään ja arkeen.”