18-vuotias Samuel Shipway ei halua tulla muistetuksi ex-lapsitähtenä tai jumittaa menneissä. Hän on esiintynyt kolmessa Risto Räppääjä -elokuvassa, kokenut suuren suosion, joutunut kiusatuksi ja sairastunut Touretten syndroomaan sekä pakko-oireiseen häiriöön. Tänä päivänä hän keskittyy musiikkiin. Toukokuussa ilmestyi hänen toinen rap-levynsä Joku muu kuin minä.
Samuel Shipway katsoo rauhallisesti ruudusta. Koronakevät pakottaa meidät juttelemaan etänä. Ruudunkin läpi hän vaikuttaa mukavalta nuorelta mieheltä, jolla on luurit korvilla ja taustalla vaalea huone. Tukka ei ole enää punainen, mutta hymyssä välähtää tuttu pilke.
Katse tulevaan
Kun kyselen hänen kokemastaan kiusaamisesta, Samuel kuitenkin vakavoituu ja ähkäisee ilmeisen vaivautuneesti.
“Minulla ei ole mielenkiintoa olla mikään kiusaamisen kasvo. En halua, että minua pidetään uhriutujana. Kerroin vain tarinani. Se oli elämässäni yksi ajanjakso, joka on nyt menneisyyttä. Mieluummin keskityn tulevaan”, hän sanoo.
Samuel on poistanut vanhat videonsa Youtubesta, mutta alkuvuodesta hän kertoi kokemuksistaan muutamille medioille. Hän toivoi, että jos avautuminen auttaisi edes yhtä samassa tilanteessa olevaa, se ei olisi turhaa. Hän saikin paljon myönteistä palautetta ja tunsi tehneensä oikein.
Somevihan kohteeksi
Samuelin tarina onkin melkoinen vuoristorata. Vuosina 2014–2016 hän oli pääosassa kolmessa supersuositussa Risto Räppääjä -elokuvassa ja kiisi suoraan huipulle jo 12-vuotiaana. Hänelle myönnettiin parhaan eurooppalaisen lapsinäyttelijän palkinto Schlingelin elokuvafestivaaleilla vuonna 2014.
Suosiosta huolimatta Samuel joutui koulussa kiusatuksi. Murrosiässä hän oli innokas tubettaja, jonka kanavalla oli runsaat 20 000 tilaajaa. Silti hänestä tuli yksi viidestä vihatuimmasta ihmisestä Suomen YouTubessa. On mahdotonta tietää, mikä somessa milloinkin laukaisee vihavyöryn. Ehkä syynä oli silkka kateus, sillä Samuel oli saavuttanut paljon ikäisekseen.
Enää hän ei halua miettiä sitä, se on ollutta ja mennyttä.
Oireet hallinnassa
Ensimmäisen lukiovuoden keväällä Samuelin ollessa 16-vuotias hänen kehonsa alkoi pahasti reistailla. Hänellä todettiin Touretten oireyhtymä ja pakko-oireinen häiriö OCD.
Äiti kuulemma tietää Tourettesta parhaiten ja hän kertoo Samuelille kaiken tarpeellisen. Tällä hetkellä Samuelilla on aivan muuta tekemistä kuin perehtyä läpikotaisin omaan sairauteensa.
“Suoraan sanottuna minua ei hirveästi kiinnosta, mikä aivoissani on vikana. Noudatan ohjeita ja yritän olla ajattelematta Tourettea elämää suurempana asiana, kun ei se sitä ole”, Samuel sanoo. Oireet pysyvät hallinnassa toimivalla lääkityksellä ja niiden lisäksi Samuel käy kognitiivisessa terapiassa.
Musiikki kantaa
Samuelille se elämää suurempi asia on musiikki. Perheessä musiikkia kuunneltiin paljon. Autossa soivat aina englantilaisen isän lempibiisit, joten Beatles ja Robbie Williams olivat Samuelin ensimmäisiä musiikillisia elämyksiä. Lapsuuteen kuuluivat myös poikakuoro ja laulutunnit.
Kahdeksanvuotiaana Samuel löysi räpmusiikin ja se oli rakkautta ensikuulemalla. Hän alkoi kirjoittaa omia räppejä ja esitti niitä koulussa.
“Minulla oli räppärin unelma jo vuosia ennen kuin näin ensimmäisen Risto Räppääjä -leffan. Oli vain sattumaa, että pääsin esittämään sellaista elokuvaan”, Samuel kertoo.
Kun Samuelin sairaus oli pahimmillaan keväällä 2018, hän alkoi purkaa tuntojaan räppeinä.
“Musiikki oli terapiani ennen kuin minulla oli terapeutti. Se on pysynyt tärkeänä muotona käsitellä asioita ja itseäni”, hän sanoo.
Single pääsi listalle
Samuelin ensimmäinen albumi on nimeltään Aika tappaa meidät. Musiikissaan hän tekee kaiken muun itse paitsi miksauksen. Vaikka hän kutsuu albumia terapialevyksi, sen tummasävyiset räpit koskettivat monia. Alkuvuodesta 2020 Samuel julkaisema single Uhrilampaat kiipesi musiikkipalvelu Spotifyn Suomen Top 50 viraalilistan sijalle 37.
“Se oli tosi kova juttu omakustanteiselle artistille”, Samuel sanoo.
Viraalilistalle pääsy tarkoittaa, että Spotifyn kuuntelijat ovat jakaneet levyä tai tallentaneet sen omalle soittolistalleen tuhansia kertoja.
Toukokuussa Samuel julkaisi suoratoistopalveluissa toisen albuminsa nimeltä Joku muu kuin minä. YouTubessa Shipway esittelee myös sen biisien tarinat: Satama käsittelee sitä, miten tärkeää toivo on. Kappaleessa Jokaiselle hän kehottaa välittämään niistä, joilla on mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia.
“Koska ensimmäinen levy oli vahvasti minäkeskeinen, puhun nyt muista kuin itsestäni. Halusin käsitellä asioita, joita olen pohtinut”, Samuel sanoo.
Nuoren miehen pohdinnat eivät ole sen pienempiä kuin kuolema, uskonto ja parisuhde.
Eikö mitään kevyempää?
“Joo, kyllä levyllä on iloisempiakin biisejä”, hän vastaa. “Mutta tiedätkö, oli paljon vaikeampi kirjoittaa iloista tekstiä kuin surullista. Olen opetellut ajan kanssa kirjoittamaan myös silloin, kun on hyvä fiilis.”
Hyvien fiilisten yksi tärkeä lähde on tyttöystävä.
“Queen-biisissä puhun tyttöystävästäni ja suhteen onnellisista puolista, jotka ovat nykyisin iso osa elämääni.”
Elokuvaura jatkui
Julkisuus Risto Räppääjänä on ollut kaksiteräinen miekka. Vaikka nimi on monelle tuttu, Samuel kokee joutuvansa todistelemaan enemmän, että hän tekee musiikkia vakavissaan ja on muutakin kuin räppäävä entinen lapsitähti.
“Tottakai toivon, että joku päivä minut tunnetaan ennen kaikkea muusikko ja artisti Shipwaynä”, hän sanoo.
Näytteleminen on pysynyt Samuelille rakkaana harrastuksena. Viimeksi hänellä oli pieni sivurooli Jukka-Pekka Valkeapään ohjaamassa draamaelokuvassa Koirat eivät käytä housuja.
“Poltin tupakkaa ja ajoin kevaria. Molemmat asioita, mitä en tee oikeassa elämässä”, Samuel nauraa.
Koskettavia kohtaamisia
Lapsena Samuel ei aina ymmärtänyt, kuinka suosittu Risto Räppääjä oli. Vasta aikuisuuden kynnyksellä se on valjennut. Samuel kertoo esimerkiksi saaneensa kehitysvammaisten lasten vanhemmilta Facebook-viestejä, joiden mukaan lapset edelleen katsovat Risto Räppääjä -elokuvia ja osaavat ulkoa kaikki laulut.
“Vastaan aina ja lähetän lapselle terveisiä. Minulle se on tärkeää.”
Erityisesti Samuelin mieleen on jäänyt kohtaaminen taidemaalari Harri Blombergin kanssa. Äänestä kuulee, että se vieläkin liikuttaa Samuelia:
“Minut ja ohjaaja Timo Koivusalo oli kutsuttu Harri Blombergin näyttelyn avajaisiin Helsinkiin. Harrilla on downin syndrooma. Hänellä oli vihreä huppari, kuten Risto Räppääjälläkin. Harri oli suuri Räppääjä-fani, osa maalauksistakin oli Räppääjä-teemaisia. Hän oli hyvin lämmin ja häkeltynyt siitä, kun tulin avajaisiin. Hän antoi minulle ison halin eikä oikein halunnut päästää irti. Toivoisin, että Harri itsekin tietäisi kuinka suuren jäljen hän minuun jätti. Hän osoitti, että sillä mitä tein Risto Räppääjänä – mitä minun annettiin tehdä – oli iso merkitys ihmisille.”
Keväällä 2021 Samuel kirjoittaa ylioppilaaksi. Sen jälkeen suunnitelmissa on opiskella lauluntekijän ja musiikin manageroinnin osaamisaloja. Vain yksi asia voisi ehkä vähän siirtää opiskelua.
“Jos Hollywoodista joku pyytäisi minut agenttileffaan”, Samuel sanoo ja nauraa, kunnes ruutu pimenee.