Protestointia tuntuu nyt tulevan vastaan joka puolella eikä kyse ole näköharhasta: The Washington Post -lehti kertoi 4.11. artikkelissaan Why is the world protesting so much? (Miksi maailmassa protestoidaan niin paljon?) tutkimuksesta, jonka mukaan elämme parhaillaan yhtä myrskyisiä aikoja kuin vuosina 1848, 1917 ja 1968. Tälläkin hetkellä protestoidaan poliittisen järjestelmän epäonnistumisen vuoksi, mutta järjestelmä, joka ei toimi kunnolla, on usein demokratia. Suurin osa (53 %) protestoijista vastustaa epätasa-arvon lisääntymistä.
Artikkelissa todetaan, että tahtonsa esille tuominen kannattaa: tilastojen mukaan noin 42 prosenttia protesteista johtaa ainakin osittaiseen menestykseen.
Marraskuussa järkyttyneitä kannanottoja herätti vammaispalvelujen järjestämisessä tapahtunut, vastuuhenkilöiden arvoista kertova epäonnistuminen, josta kertoi ensimmäisenä MOT-ohjelma: autistista poikaa oli pidetty vuosikaudet epäinhimillisesti kahlittuna sen sijasta, että hänen hoitonsa olisi järjestetty ammattitaitoisesti ja yksilöllisesti, jolloin pakottamiseen ei olisi ollut tarvetta.
Tuohtuneista kannanotoista nousi esiin kaksi ehdotusta: Joukko kansanedustajia esitti vammaisasiavaltuutetun viran perustamista tilannetta valvomaan. Kahden kehitysvammaisen pojan isä ja vammaisalan vaikuttaja Jyrki Pinomaa puolestaan kyseenalaisti hintakilpailutuksen perusteena valita yksilöllisten vammaispalvelujen järjestäjä. Mielipidekirjoituksessaan (HS, 14.11.) hän toteaa vastaansanomattomasti näin: ”Yksilöllistä apua ei voida vakioida eikä vertailla. Suurtuotannon tehokkuusetuja kustannusten karsimiseksi ei siksi ole saavutettavissa”.
Toivotaan, että protestit ja ehdotukset johtavat järjestelmän korjaamiseen, sillä monissa kannanotoissa tapauksesta puhutaan jäävuoren huippuna.
No, löytyy onnistumisiakin. Kerromme tässä lehdessä unelmiaan toteuttavista, Tukilinjan apurahan saaneista opiskelijoista Hanna Mäkeläisestä, Janica Pellikasta ja Jesse Hukkasesta sekä urheilu-uralle tähtäävästä Anni Aallosta. Perehdymme seksuaalineuvontaan, joka voi vammaiselle(kin) nuorelle avata oven onnellisempaan elämään, ja selvitämme, mitä Celialle, entiselle Näkövammaisten kirjastolle, nykyään kuuluu.
Laajemmissa jutuissa tutustumme vammaisten ihmisten kuvaa tv-tuotannoissa uudistavaan käsikirjoittajaan Aleksi Puraseen ja kuulemme, mitä kaikkea ihmisten suusta pääsee, kun he kohtaavat vammaisen kanssaihmisen.
Paljon tapahtuu nyt maailmassa, pysytään siis menossa mukana. Virkistävää vuodenvaihdetta kaikille!