Saavutettavuuskirjasto Celian Lukemisen tuki nyt -seminaarissa pohdittiin niin lukemisen apuvälineitä kuin lukuinnon kasvattamistakin. Se antoi tällaiselle kirjallisuuden ystävälle ja kirjoittajalle paljon ajattelemisen aihetta.
Selvisi, että yleisimmin lukemisesteen aiheuttavat oppimisvaikeudet, lukivaikeudet, fyysiset toimintarajoitteet, kuten näkövamma, sekä erilaiset pysyvät tai tilapäiset sairaudet. Lukemista tuetaan eri tavoin toimintarajoitteisten henkilöiden kohdalla eri tavoin ja lukemisen apuvälineet ovat yhtä moninaisia. Kyse voi olla esimerkiksi sovelluksista, tietokoneen helppokäyttöasetuksista, äänikirjoista, peleistä, pistekirjoituksesta tai selkokielestä. Lukeminen ja pääsy tiedon äärelle ovat joka tapauksessa kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia.
Apuvälineitä tarvitaan
Varsinkin nuorelle ihmiselle ajatus näkyvän apuvälineen käytöstä voi tuntua hankalalta. Kun lukeminen mahdollistuu, se on kuitenkin upea asia, ja apuväline voi aiheuttaa jopa kateutta. Apuväline ei ole siitä hyötyvälle kirosana.
Elämme tilanteessa, jossa Suomen Pisa-tulokset lukutaidossa ovat laskeneet viidenneksi eniten koko maailmassa. Olemme tippuneet kärkikahinoista jo 14. sijalle ja heikkojen lukijoiden määrä on jyrkässä kasvussa.
Kouluihin ja markkinoille kaivataan paljon nykyistä enemmän selkokielistä materiaalia. Tällä hetkellä sitä saa lähinnä itse tekemällä.
Kansainvälisen PIRLS 2023 -lukutaitotutkimuksen mukaan 16 prosenttia suomalaisista neljäsluokkalaisista ei lukutaidoltaan enää yllä tyydyttävälle tasolle. 21 prosenttia kaikista peruskoululaisista opiskelee tällä hetkellä tehostetun tai erityisen tuen piirissä.
Tästä kaikesta voidaan päätellä, että lukemisen apuvälineiden tarve on Suomessa suuri.
Celiasta apua ja apuvälineitä
Onko välineitä riittävästi tarjolla? Opettajien mukaan niitä on kouluikäisille tarjolla heikosti ja siksi niitä saatetaan yhä kehitellä omissa nurkissa. Lukemisen apuvälineet voivat myös olla maksullisia, mikä rajaa käyttäjäkuntaa.
Seminaarissa toistui, että kouluihin ja markkinoille kaivataan paljon nykyistä enemmän selkokielistä oppimateriaalia. Opettajat kokevat nykyiset sähköiset oppimateriaalit liian sekaviksi sellaisille oppilaille, joilla on runsaasti tuen tarvetta, mutta tällä hetkellä selkokielistä oppimateriaalia saa lähinnä itse tekemällä. Tilannetta ei helpota vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen leikkaus, joka osuu myös selkokirjallisuuteen.
Saavutettavuuskirjasto Celia onkin tärkeä tuki esimerkiksi opettajille ja kuntien kirjastoille.
Celian pedagoginen asiantuntija Veera Kivijärvi toteaa, että joka kirjastossa joku tietää Celian. Sen palvelut ovat ilmaisia eikä diagnooseja kysytä. Verkostoituminen yleisten kirjastojen kanssa onkin onnistunut hyvin.
Koulut ohjaavat
Lapset tulevat Kivijärven mukaan palvelun piiriin usein koulun kautta, sillä Celian erikoisaineistoja, kuten digitaalisia Daisy-kirjoja tai yhdistelmäkirjoja, ei muualla tarjota. Koulujen ongelma niiden hyödyntämisessä on kuitenkin resurssien puute.
”Opettajilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta hyödyntää tietoa tai aikaa kehittää työtään. Monet opettajat eivät välttämättä tiedä myöskään lukemisen ilmaisista, tietokonepohjaisista apuvälineistä, kuten Wordin syventävästä lukuohjelmasta. Olisi hienoa, jos kouluissa olisi erikseen sovittu henkilö, joka vastaisi lukemisen apuvälineistä”, Kivijärvi visioi.
Mistä lukuintoa nuorille?
Seminaarin puheenvuoroista jäi ehkä parhaiten mieleeni Lotta-Sofia La Rosan kahdeksasluokkalaisia koskeva väitöstutkimus nuorten lukuhalusta ja erilaisten kirjatyyppien käytöstä. Sen viesti oli karu: Moniakaan nuoria lukeminen ei kiinnosta, ja vielä vähemmän se kiinnostaa, jos lukemisen mallia ei saa lähipiiristään. Lukemista saatetaan pitää aikaa vievänä, turhana tai jopa nolona.
Tutkimukseen osallistuneista nuorista neljä viidestä ei puhunut koskaan kirjoista kavereidensa kanssa ja 40 prosenttia ei lukenut vapaa-ajallaan lainkaan.
Kieltämättä sali täynnä lukemisen ammattilaisia kuunteli näitä tuloksia hiukan nieleskellen, vaikkei kovin yllättyneinä. Toivoa silti on, sillä myös lukemisesta, äänikirjoista ja esimerkiksi kielellisesti luovasta rap-musiikista kiinnostuneita nuoria löytyy.
Monikanavaisuus käyttöön
Seminaarin tärkeimpiä havaintoja oli, että iso osa lukemisen tuen tarvitsijoista hyötyisi monikanavaisesta avusta. Apuvälineistä parhaita ovat kirjat, joita voi lukea ja kuunnella samanaikaisesti, mikä usein helpottaa oppimista. Tämä on hyvä vinkki esimerkiksi nuoren lukuintoa pohtiville vanhemmille.
Toimiviksi apuvälineiksi koetaan myös selkoaineistot sekä kustantajien sähköiset materiaalit ja sovellukset.
Lukeminen ja pääsy tiedon äärelle ovat kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia.
Parhaat apuvälineet tukevat sekä teknisen lukutaidon kehitystä, luetun ymmärtämistä että lukemiseen motivoitumista. Tämä kertoo kirjallisuuden eri esitysmuotojen ja niiden yhdistelyn tärkeydestä. Esimerkiksi tekstiä ja sen selkomukautettua versiota ei tulisi asettaa vastakkain vaan nähdä, että kaikilla on oikeus lukea tavallansa.
Äänikirjoja ja muita lukemisen muotoja
Äänikirjojen esiinmarssissa on viime vuosina puhuttu suoranaisesta buumista. Painettujen kirjojen myynti on laskussa, mutta myös äänikirjamarkkina on tasoittunut. Celia tekee yhteistyötä kustantajien kanssa myös äänikirjojen osalta, mutta Veera Kivijärvi muistuttaa,
että saavutettavuus on monien asioiden summa:
”Saavutettavuus tarkoittaa paljon muutakin kuin äänikirjoja, esimerkiksi kognitiivista saavutettavuutta, ruudunlukuohjelmia ja hahmottamiseen liittyviä asioita.”
Selvitykseen pohjautuen Celia suositteleekin, että kustantajat alkavat tuottaa tukea tarvitseville oppilaille eriytettyjä oppimateriaalisarjoja. Myös muiden oppimista ja lukemista edistävien organisaatioiden ja toimijoiden täytyy jatkossa tunnistaa lukemisessaan tukea tarvitsevien tarpeita paremmin ja räätälöidä palvelunsa ne huomioiden.
Runoilijana ja itsekin saavutettavuuden asiantuntijana uskon, että kun lukemisen muodossa tai toisessa on kerran saanut alkuun, ei sitä niin helposti tee mieli enää lopettaa.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 3/2024.