Poika pitää jalkapalloa kainalossaan mustat futisvarusteet päällään.

Nasir viihtyy pallokentällä

Nasir Rasolin lempiharrastus on jalkapalloilu. Urheiluharrastukset ovat auttaneet nelilapsista pakolaisperhettä myös kotoutumaan.

TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt

Kirkkonummen kainalossa uinuva luminen Masalan kylä on kuin postikortista. Myöhäinen iltapäivä alkaa hämärtyä ja ikkunoihin syttyy valoja. Valkoisen rivitalon päätyasunnon postiluukussa lukee ”Rasoli”.  

Kun perheen isä, Mohammad Ismail Rasoli, avaa oven, mieleen tulevat oitis joululaulun sanat “No onkos tullut kesä nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille”. Olohuoneen ovensuussa sirkuttaa kanarialintuja ja seinusta on täynnä viherkasveja. Ne ovat perheen äidin, Mojgan Rasolin harrastus. Sohvapöydälle on katettu kauniit kupit, keksejä ja kakkua.

Liikunnalliset sisarukset 

Isä kertoo, että perhe tuli Afganistanista Suomeen turvapaikanhakijoina lokakuussa 2015. He alkoivat heti opiskella suomea ja perheen lapset oppivatkin sen nopeasti. Lapsia on neljä, tytöt Arezo, 20, Fatema, 17, Asma, 10, sekä poika Nasir, 13. Kaikki ovat hyvin liikunnallisia, tytöt harrastavat karatea ja Nasir harrastaa intohimoisesti jalkapalloa. Koulu ja urheiluseurat samanhenkisine kavereineen ovat auttaneet perhettä kotoutumisessa. 

Neljän lapsen harrastuskulut ovat kuitenkin perheelle iso menoerä. Nasirkin tarvitsi hyvät nappulakengät ja säärisuojukset, jotka ovat pelaajille pakollisia. Jalkapalloseuran kausimaksutkin oli hoidettava. 

Perheen sosiaaliohjaaja suositteli hakemaan Tukilinjasta apurahaa Nasirin harrastukseen ja auttoi hakemuksen laatimisessa. Kun apuraha sitten myönnettiin, Nasir sanoo sen tuntuneen kivalta:  

”Sain nappikset, jalkapallosukat, syndit ja vaatteita!”

Poika pomputtelee jalkapalloa.
Jalkapallossa pomputtelu tarkoittaa sitä, että on pystyttävä pitämään pallo ilmassa eri ruumiinosilla ilman käsiä niin, ettei pallo kertaakaan osuu maahan. Nasir pystyy pomputtelemaan jo 21 kertaa.

Kielitaitoinen hyökkääjä 

Nasiria ujostuttaa puhua itsestään, mutta hän kertoo käyvänsä Masalan koulua, jossa hänen lempiaineensa on ruotsi. Nasir on hyvä kielissä: hän puhuu perheensä kanssa heidän äidinkieltään persiaa, koulussa ja kavereitten kanssa suomea, lisäksi hän osaa englantia ja nyt myös ruotsia.  

Kolme kertaa viikossa Nasirilla on futistreenit. Joukkue harjoittelee talvisin kuplahallissa ja koulujen saleissa, kesällä Framin liikuntapuiston ja Kirkkonummen tekonurmilla.  

“Jos treenit ovat Kirkkonummella, menen bussilla tai kesällä pyörällä. Jos talvella on tosi kylmä, isä vie minut autolla”, Nasir kertoo.  

Vanhemmat tulevat välillä seuraamaan treenejä ja tietysti katsomaan kilpailuja.  

“He ottavat minusta videoita ja huutavat ‘hyvä Nasir!’ ” 

Nasir on otettu hyvin mukaan joukkueeseen, vaikka hän on muita lyhyempi. Aikaisemmin hän oli keskikenttäpelaaja, nykyisin hyökkääjä, jonka päätehtävä on tehdä maaleja. Vielä maaleja ei ole tullut, mutta Nasir ei ole huolissaan: 

“Meillä oli viime lauantaina peli Mustapekka Areenalla. Me hävittiin kaksyks. Minä tein melkein maalin. Nyt meillä alkoi uusi kausi.”  

Yhteinen harrastus 

Nasir harjoittelee pallon käsittelyä myös itsekseen ja ulkona kavereitten kanssa.  

“Pystyn pomputtelemaan 21 kertaa”, hän kertoo.  

Jalkapallossa pomputtelu tarkoittaa sitä, että on pystyttävä pitämään pallo ilmassa eri ruumiinosilla ilman käsiä niin, ettei pallo kertaakaan osuu maahan. Tämä suosittu harjoite kehittää koordinaatiokykyä ja pallonkäsittelytaitoa.

”Sain nappikset, jalkapallosukat, syndit ja vaatteita!”

Nasir ja isä katsovat yhdessä tv:stä jalkapallo-otteluita. Kysyn Nasirilta, ihaileeko hän erityisesti jotakuta pelaajaa?  

“En, se on lasten juttuja”, Nasir vastaa. 

Isän mielestä hyökkääjä Teemu Pukki on jo aika supertähti. He odottavat kesällä käynnistyviä Euroopan mestaruuskisoja, silloin futista voi katsoa joka päivä kuukauden ajan.  

Mikä jalkapallossa on kivointa?  

“Pallon potkiminen”, vastaa Nasir.

Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 1/2024.


Takaisin artikkelilistaukseen