Nuori nainen järven jäällä värikäs huntu päällään.

Musiikista löytyi tuki mielen haasteisiin – Nyt artisti toivoo kappaleidensa auttavan myös muita

Musiikki ja kirjoittaminen ovat auttaneet Nana Jangeria käsittelemään elämän vaikeita hetkiä. Nyt hän toivoo omien kappaleidensa antavan lohtua myös muille. Tukilinjan apuraha auttoi artistia kotistudion perustamisessa.

TEKSTI Nana Janger

KUVA Ani R

APURAHAKOHDE

Olen lopulta melko huono valehtelemaan, vaikka onkin hyväksytympää usein pysyä kasassa kuin murtua. Mutta olen silti herkkä ihminen. Minulla on ollut vaikeaa ja paha olla. Aloin alun perin kirjoittaa sitä ulos, ettei kävisi huonosti. Kirjoitettuna ja laulettuna sen oli parempi olla olemassa kuin toteutettuna käytännössä.

’Ja jos ääneni tarpeeksi kauas kantautuu, niin ehkä tulee kuuluvaksi myös joku muu.’ Näin laulan laulussani Kaatuu julmuus. Ehkä laulujeni avulla joku voisi tuntea olevansa vähemmän yksin ja tulevansa ymmärretyksi. Muistan monta laulua nuoruudestani, jotka kantoivat minut yli tuskallisen hetken. Toivon omilla kappaleillani olevan samanlainen vaikutus jollekin toiselle.

Apuraha auttoi toteuttamaan omaa visiota

Olen vuodesta 2021 lähtien luonut musiikkia ja esiintynyt aktiivisemmin. Sitä on kuitenkin edeltänyt elämän mittainen matka musiikin parissa. 6-vuotiaana opettelin soittamaan pianoa korvakuulolta, kun nuotit eivät kiinnostaneet, mutta piti silti oppia säestämään itseäni. Paikallisen bändikisan voitto teini-ikäisenä mahdollisti monia asioita. Sittemmin olen siirtynyt luomaan aivan omaa äänimaisemaa.

Vuonna 2021 julkaisin ensimmäisen singleni Kaaos rauhoittaa, jonka tein puhelimen ilmaisohjelmalla. Kun sain läppärin käyttööni, aloin oppia enemmän musiikin tuottamisesta. Kuulin samoihin aikoihin Tukilinjasta tuetun asumisen työntekijältä. Vuonna 2023 minulle myönnettiin Tukilinjan apuraha, jolla sain hankittua ensimmäiset kaiuttimet kotistudioon. Se oli korvaamaton tuki, joka helpotti musiikin tekemistä ja antoi mahdollisuuden miksaamisen opetteluun. Nykyään teen lähes kaiken alusta loppuun itse, omassa kodissani. Tunnen, sitten kirjoitan, sävellän, tuotan ja miksaan biisit valmiiksi läppärillä.

Löysin paikan, johon kuulun

Olen kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa lähes koko elämäni. Hiljattain sain ADHD-diagnoosin. Se ei ollut yllätys, vaan enemminkin helpotus. Tarkoitan tällä sitä, että tiesin pitkään kaipaavani tukea monella elämän osa-alueella.

Itselleni diagnoosi selittää paljon omaa toimintaani ja kertoo minusta merkittäviä asioita. Arki on haastavaa: rehellisesti jokainen päivä on kamppailu, jotkut ovat suurempia ja toiset pienempiä. Toisaalta vastapainoksi uppoudun tunneiksi tekemään musiikkia. Se on kuin taikaa. Harvoin tunnen, että kotini olisi tällä planeetalla. Löysin onneksi kuitenkin turvapaikan musiikista.

Saman turvapaikan mukaan nimesin myös debyyttialbumini, jonka julkaisin omakustanteena 11. lokakuuta. Turvapaikka käsittelee toipumista eri näkökulmista – ylikuormituksesta ja epätoivosta itsemyötätuntoon, tuhosta tunteiden äärettömyyteen, hämärästä paikkaan, jossa on lupa ottaa oma tila ja tulla kuulluksi sekä nähdyksi.

Debyyttialbumin synty

Vuoden 2023 lopulla biisejä oli syntynyt jo sen verran, että tunsin olevan oikea aika alkaa työstämään levyä. Vaiheilin aluksi aika paljon sen kanssa, rakentaisinko kokonaisuutta suomeksi vai englanniksi. Olin nimittäin kirjoittanut molemmilla kielillä. Sitten mietin, miksen vain tekisi molempia. Ei ollut olemassa mitään tarpeeksi painavaa syytä, joka olisi estänyt. Päätin kokeilla ja se kannatti.

Kun deadline lähestyi, myös paine kasvoi ja tunsin olevani jumissa. Onneksi uskalsin silloin pyytää apua. Muusikko Orvokki vastasi biisin Ei armoo tuotannosta ja biisin Paradox of Soothing Chaos tuotti Erae. 11 kappaleesta äänitin ja miksasin yhdeksän kappaletta alusta loppuun itse. Uskallan olla tyytyväinen ja ylpeä omasta kädenjäljestäni. Se ei ole virheetöntä, eikä tarvitsekaan. Voisi olla aika tylsää, jos ensimmäinen levy olisi täydellinen, eikä olisi mitään, mistä oppia!

Uteliaana elämässä eteenpäin

Muutin hiljattain Helsinkiin. Paikkakunnan vaihto oli helpotus, sillä se antoi etäisyyttä moneen asiaan. Tällä hetkellä olen eläkkeellä, käyn terapiassa ja keskityn kehittämään itseäni musiikin parissa. Olen toiveikas ja odotan kevättä, jotta voin hakea opiskelemaan musiikkituotantoa. Esiintymisiä on silloin tällöin. Poden esiintymisjännitystä, mutta pelkoni ei ole estänyt minua esiintymästä. Voitan pelot joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen.

Haasteista huolimatta elämä tuntuu merkitykselliseltä, kun saa toteuttaa itseään ja unelmoida. Haluan kannustaa jokaista uteliaana etsimään syitä, joiden avulla jatkaa ja tehdä elämästä mielekästä.

 

Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 6/2024.


Takaisin artikkelilistaukseen