Valtakunnanjulkkikseksi singahtanut Miguel Peltomaa syntyi Kolumbiassa vuonna 1997. Vuoden ikäisenä hänet adoptoitiin Suomeen, ja hän vietti lapsuutensa Jyväskylässä. Kuulo alkoi huonontua jo varhain.
”Kuulon heikentyessä aloin vältellä sosiaalisia tilanteita”, Peltomaa kertoo.
Hän pääsi kuitenkin pian osaksi viittomakielistä yhteisöä ja sai kokonaan uuden kielen ja kulttuurin sekä viittomakielisiä ystäviä. Peltomaalle leikattiin myös sisäkorvaistute. Kasvu kaksikieliseksi ja monikulttuuriseksi alkoi. Uusi identiteetti ei tullut aivan kivuttomasti, kulttuuritörmäyksiäkin tapahtui.
Nyt 27-vuotiaana Peltomaa kokee löytäneensä itsensä.
”Vaikka tykkäsin esiintyä, olin tosi ujo lapsi”, nykyinen ammattiesiintyjä muistelee hymyillen.
Hän käski vanhemmat yleisöksi ja järjesti siskonsa kanssa muoti- ja laulunäytöksiä. Kotona alkanut esiintyminen jatkui luontevasti koulun kevät- ja joulujuhlissa.
”Varmaan teini-ikäisenä tajusin, että esiintyminen on tosiaan mun juttuni”, Peltomaa kertoo.
Siitä huolimatta hän lähti kuitenkin opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa sekä kuntoutusalaa.
Uuden sukupolven viittomakielinen
Mutta kohtalo puuttui peliin, kuten sen tapana on. Jossain vaiheessa Peltomaa päätyi tekemään Ylelle lyhytsarjan viitotuista katurunoista. Tuon projektin yhteydessä hän tapasi Pikku Kakkosen porukkaa. Kemiat pelasivat niin hyvin yhteen, että pari vuotta myöhemmin Peltomaa sai viestin: Pikku Kakkoseen alettiin tehdä viittomakielistä sisältöä, ja hänet haluttiin juontajaksi.
”Totta kai suostuin! Tein pari vuotta juontohommia. Sitten siirryin Yle Kioskiin, jossa vietin puolitoista vuotta.”
Vuonna 2023 Peltomaa singahti suomalaisten tietoisuuteen Uuden Musiikin Kilpailun tulkinnoillaan. Tuolloin hän käänsi kaikki kilpailulaulut ja veti myös juonnot. Se oli yhdelle ihmiselle hirmuinen urakka.
Kunnianhimoinen, energinen ja karismaattinen Peltomaa oli kuitenkin luonteva valinta tehtävään. Viittomakielisenä hän edustaa uutta sukupolvea, joka on kasvanut sisäkorvaistutteen kanssa, toinen jalka kuurojen ja toinen kuulevien maailmassa.
”Viittomakieliartistina ja somekasvona voin rakentaa sillan näiden kahden maailman välillä. Joskus tuntuu, että ne ovat aika kaukana toisistaan. Voin auttaa kuuroja ja kuulevia ymmärtämään toisiaan.”
Yhden miehen show’sta suurtuotannoksi
Vuoden 2023 UMK toi Peltomaalle mainetta ja kunniaa: tasavallan presidentti kutsui hänet Linnan juhliin ja Kuurojen Liitto palkitsi hänet vuoden viittomakieliteko -tunnustuspalkinnolla. Seuraavana vuonna Yle myönsi viittomakieliselle UMK:lle lisäresursseja ja Peltomaa sai aisaparikseen näyttelijä Silva Belghitin, jonka Tukilinjan lukijat muistavat vuoden 2018 Vimma-vammaiskulttuuripalkinnon saajana.
Peltomaan käännöstaakka keveni huomattavasti, kun hän saattoi jakaa sen Belghitin kanssa. Juonnosta vastasi Robin Hänninen, joka kuuluu suomenruotsalaisten viittomakielisten vähemmistöön.
Tämän vuoden UMK:ssa tiimi kasvoi entisestään: Peltomaan, Belghitin ja Hännisen lisäksi mukaan hyppäsivät toinen juontaja Ada Taalas ja viittomakieliartisti Silja Ruonala, joka tulkitsi väliaikaesitykset. Peltomaa hoiti tiimin rekrytoinnin, konseptoinnin ja tuotannon isot suuntaviivat.
Käytännön toteutuksesta vastasi viittomakielisen taiteen osuuskunta Ursa Minor. Tuotannollisen johtajan Anne Sjöroosin mukaan esituotanto käynnistyi jo elokuussa, kun kokonaisuudesta neuvoteltiin Ylen kanssa.
”Siitä edettiin tuotantotiimin kokoamiseen, ja loka-marraskuun vaihteessa päästiin jo työn makuun, kun aloitimme muun muassa teaserien ja somemateriaalien kuvaukset ja kilpailubiisien käännöstyöt. Tutustuimme myös studioon, lähetyksessä käytettäviin laitteisiin ja marssijärjestykseen”, Sjöroos kertoo.
Viittomakielinen UMK kuvattiin Pasilassa Ylen studioilla, mutta valmistelut ja suora lähetys kulkivat käsi kädessä Tampereen Nokia Areenan lähetyksen kanssa.
Kokonaisvaltainen kulttuurielämys
Mediassa Miguel Peltomaata on tituleerattu joskus virheellisesti viittomakielen tulkiksi. UMK-kappaleissa ei kuitenkaan ole kyse tulkkauksesta, vaan viittomakieliartistin tekemästä tulkinnasta, samaan tapaan kuin kuulevat laulajat tulkitsevat toisensa kappaleita. Viittomakieliartistin tulkinta on kokonaisvaltainen kulttuurielämys, kun taas tulkatussa laulussa välitetään vain sanallinen viesti.
Tulkkauksen laatu riippuu siitä, miten hyvin tulkki – usein aikuisena kielen oppinut kuuleva henkilö – hallitsee viittomakielen. Viittomakieliartistit sen sijaan ovat Peltomaan tapaan viittoneet lapsesta asti. He ovat harvinaisen kielen kanssa kuin kala vedessä.
Viittomakieliset ja viittomakielelle käännetyt laulut eivät toki ole mikään uusi asia. Kuurojen historiasta tiedetään, että ensimmäisen viittomakielisen laulun kehitti kuuro kuvanveistäjä ja oman aikansa kansalaisaktivisti Albert Tallroth jo 1890-luvun lopulla.
Viittomakielinen laulu perustuu samanlaisiin elementteihin kuin ääneen laulaminenkin, mutta suun ja kurkun sijasta musiikkia ilmentää koko keho. Parhaimmillaan viittomakielinen laulu on upean dynaamista ja tunteita herättävää, kuten hitiksi nousseet UMK-tulkinnat osoittavat. Ne ovat lumonneet sellaisetkin katsojat, jotka eivät viittomakieltä ymmärrä. Sosiaalisessa mediassa moni ilmoitti katsoneensa Areenassa olevan lähetyksen toistamiseen ihan vain viittomakielisten tulkintojen takia.
Viittomakieli ja kuurous monelle vieraita
Suosiosta huolimatta Peltomaa on kokenut myös ennakkoluuloja. Niiltä ei välty yksikään vammainen eikä viittomakielinen.
”Ihmisillä on yleisellä tasolla yllättävän vähän tietoa viittomakielestä ja kuuroudesta. Mutta eihän se ole heidän vikansa, että he eivät tiedä”, Peltomaa toteaa.
Hän tietää, että ennakkoluulot vähenevät vain lisäämällä tietoisuutta, vaikka joskus voi olla uuvuttavaa joutua selittämään samat asiat yhä uudelleen yhä uusille ihmisille. Peltomaan mielestä viihde onkin tehokas tapa lisätä ihmisten tietoisuutta viittomakielestä.
”On näytettävä, mitä kaikkea viittomakielellä voi tehdä. Se ei ole mikään apuväline, vaan monipuolinen kieli.”
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 2/2025.