”Onpa värikästä!” oli Miekin teen taidetta -näyttelyn yleisön ensireaktio. Eikä ihme: galleriaksi muuttuneen vanhan kivinavetan valkoisilla seinillä taulujen värit loistivat erityisen kirkkaina. Esillä oli teoksia sekä harrastajilta että ammattitaiteilijoilta – akryylimaalauksia, grafiikanvedoksia ja kolmiulotteista taidetta. Avajaisohjelmassa nähtiin myös musiikkiteatteria ja capoeira-ryhmän esitys sekä kuultiin laulua ja pianomusiikkia.
”Meillä oli avajaisissa noin 130 kävijää ja koko näyttelyssä vieraskirjaan nimen kirjoittaneita noin 600. Meidän pienessä Lappeenrannan kaupungissa ja näissä piireissä se on iso luku ja olemme tosi iloisia!” kertoo puheenjohtaja Mervi Hendunen Lappeenrannan Kehitysvammaisten Tuki ry:stä.
”Erityistaiteilijamme saivat arvokkaan ja kauniin miljöön töilleen, kiitos myös Tukilinjan, joka apurahallaan mahdollisti tapahtuman.”
Galleriatila innosti
Tapahtuman alkusysäys syntyi Hendusen mielessä hänen seistessään galleria Pihatossa historiallisessa Lappeen pappilan pihapiirissä lokakuussa 2020:
”Mietin, olisiko näillä seinillä tilaa myös erityistaiteelle.”
Pappilan entinen kivinavetta on toiminut näyttelytilana vuodesta 2019. Sen toiminnasta vastaa Kulttuuri- ja taidetila ry, joka vuokraa Pihattoa Lappeenrannan kaupungilta.
Kun Hendunen kysyi gallerian vetäjältä Kirsi Härkäseltä, miten näyttelytilaa haetaan, tämä kiinnostui hankkeesta. Tila vuokrattiin ja lähdettiin tuumasta toimeen.
Iloinen kesätapahtuma
Mervi Hendunen kertoo perehtyneensä erityisten ihmisten elämään koko tyttärensä elämän ajan.
”Olen miettinyt, että olisi tärkeää lisätä osallisuutta ja tarjota erilaisia uusia työmahdollisuuksia, sillä kehitysvammaiset ovat tavallisia ihmisiä, joilla on monenlaista osaamista. Sitä osaamista olisi hyvä saada esille.”
Näin on nyt tehty Miekin teen taidetta -tapahtumassa jo kahtena kesänä. Kehitysvammaisia ihmisiä on ollut mukana niin suunnitteluryhmässä, kuvataiteen tekijöinä, avajaisesiintyjinä kuin galleria-apulaisinakin. Kaikille on löytynyt sopiva rooli.
”On ollut ilo nähdä kehitysvammaisia galleria-apulaisia innokkaana työssään esittelemässä näyttelyä samoin kuin taiteilijoita kertomassa teoksistaan”, Hendunen kiittelee.
Rahoitus onnistui
Ensimmäisen tapahtuman onnistuttua päätettiin järjestää toinen. Lappeenrannan kaupunki oli tukenut ensimmäisen tapahtuman järjestämistä vuonna 2021, joten siltä ei voitu saada tukea seuraavana vuonna. Uusien tukipylväiden joukkoon kuului Tukilinja-säätiö. Muita olivat esimerkiksi Tradeka ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
”Tukilinjasta olin kuullut sen verran, että sieltä oli saatu muun muassa apuvälineisiin tukea. Ajattelin kokeilla, että onnistuisiko tapahtumankin tukeminen. Tukilinjan apurahan hakeminen tähän tapahtumaan olikin tosi helppoa”, Hendunen kiittää. ”Prosessi oli selkeä ja kysymykset selkeästi laadittu. Liitteiden laittaminenkin onnistui hyvin.”
Tukilinjan apuraha kului lähes kokonaan Galleria Pihaton vuokraan. Loppuosa käytettiin pieniin hankintoihin, kuten esimerkiksi vieraskirjaan.
Avoin haku erityistaiteilijoille
Tapahtumaan järjestettiin avoin haku, josta kerrottiin yhdistyksen kotisivuilla sekä Facebook- ja Instagram-sivuilla. Myös Miekin teen taidetta -tapahtumalle luotiin Instagram-sivut. Hakulomakkeita jaettiin päivätoimintaan ja paikallisiin erityisammattioppilaitoksiin.
”Emme olleet kiinnostuneita diagnoosista, riitti jos koki olevansa erityistaiteilija”, Hendunen kertoo.
Osallistujien kirjo laajenikin, sillä esimerkiksi Porvoosta Ateljee Eivorista saatiin näyttelyyn erityistaiteilijoiden teoksia.
Hyvää palautetta
Viime kesän näyttelyn suojelijana oli Kulta ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen, jolta saatiin Hendusen mukaan myönteistä palautetta tapahtumasta. Sitä tuli myös niin vammaisilta ihmisiltä kuin tavalliselta yleisöltäkin Facebookissa, henkilökohtaisesti ja postissa. Paikallislehdetkin kiinnostuivat.
Tapahtumassa vallitsi iloinen ja osallistava ilmapiiri. Kävijöille keksittiin esimerkiksi sijoittaa palautejärjestelmäksi gallerian ulkopuolelle kolme erilaisilla hymiöillä ja teksteillä varustettua ämpäriä: ”En tykännyt”, ”No jaa” ja ”Tykkäsin”. Lopputulos oli, että lähes kaikki palaute meni Tykkäsin-ämpäriin.
Kohti Unelmavuotta 2024
Mervi Hendunen on iloinen siitä, että näyttelyillä on saatu heräteltyä tavallisia ihmisiä erityistaiteiljoiden teosten äärelle. ”Merkittävää on, että he huomaavat, miten teoksissa näkyy taito ja sen lisäksi persoonallinen ote ja näkemys.”
”Nyt on vankka pohja lähteä suunnittelemaan uutta näyttelyä kesäksi 2024, koska silloin on Lappeenrannan vuoro olla tämän maakunnan Kulttuurin Unelmavuoden kaupunki. Mekin toivomme olevamme osa sitä.”